Tunkeutujat (1974)

The Intruders/Inkräktarna
Ohjaaja: 
Torgny Wickman
Henkilöt: 
Börje Nyberg, Jacqueline Laurent, Stellan Skargård
Maa: 
Ruotsi
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
83 min
Teemat: 
TRILLERI-RUOTSI
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
English version
Torgny Wickmanin Tunkeutujat (Inkräktarna, 1974) yhdistää kaksi Ruotsin lahjaa maailmalle, Stellan Skarsgårdin ja Nobel-palkinnon. Kemian nobelistin kartanoon ilmaantuva motoristipari havittelee uutta keksintöä käyttäen seksiä ja kiristystä, jotka koskevat myös Stellania nuorena runopoikana. Tärähtänyt elokuva on top 20 -listalla Daniel Ekerothin opaskirjassa Swedish Sensationsfilms.

Päihtyneenä ojaan ajanut nuorukainen Peter Delaney pääsee takaisin tien päälle kahden moottoripyöräilijän, Richardin ja Paulan avulla. Motoristit äkkäävät, että rattijuoppo on Nobel-palkitun huippukemisti Simon Delaneyn poika. He saavat myös tietää Simon Delaneyn vaimon Helenin salaisesta seksisuhteesta ja päättävät ryhtyä kiristämään äveriästä ja hyvämaineista perhettä skandaaleilla uhaten. Tunkeilijoiden saapuminen Delaneyn maalaiskartanoon käynnistää seksisuhteiden ketjureaktion, jossa jokseenkin kaikki ovat kaikkien kanssa. Häikäilemätön ja sadistinen Richard ottaa tavoitteekseen Simonin uuden keksinnön kaappaamisen.

Pappina ja filmilaboratorion päällikkönä työskennelleen Albert Wickmanin poika Torgny Wickman (1911–1997) aloitti elokuvauransa 1930-luvulla lyhyiden dokumenttien tekijänä. Monipuolisen ohjaajan suosituin elokuva on seksielämän ilmiöitä kliinisen asiallisesti ja ennennäkemättömän havainnollisesti esitellyt Rakkauden kieli (Kärlekens språk, 1969), jolle hän ohjasi kolme jatko-osaa.

Kohutun sarjan päätyttyä Wickmanin ura jatkui vähemmän valistavan erotiikan parissa. Hänen tuotantonsa harvinaisimpiin tapauksiin kuuluu seksiä, rikoksia, juonittelua ja melodraamaa sekoittava Inkräktarna, jota ei ilmeisesti koskaan ole esitetty Ruotsissa julkisesti. Edes ennakkotarkastusta ei tapahtunut, mutta Svensk Filmdatabas -tietokannassa ja Svensk Filmografi -kansallisfilmografiassa oletetaan, että Ruotsin elokuvatarkastamo olisi luultavasti halunnut kieltää elokuvan monien seksikohtausten brutaalin latauksen takia.

Kansainvälisellä tekijä- ja näyttelijäkaartilla varustettu teos lienee syntynyt ruotsalais-brittiläis-ranskalaisena yhteistuotantona, vaikka valmistusmaaksi ilmoitetaan yleensä vain Ruotsi. Ei ole täysin selvää, kuka tai ketkä ovat laatineet käsikirjoituksen. Alkuteksteissä kreditoitu Jon York on monien lähteiden mukaan yhtä kuin Torgny Wickman, mutta luultavasti nimimerkin takaa löytyy (joko Wickmanin lisäksi tai yksinään) myöhemmin komedioihin keskittynyt brittiskenaristi Jonathan Gershfield, joka 1970-luvulla opiskeli Yorkin yliopistossa ja käsikirjoitti yliopiston kirjastossa seksielokuvia nimellä Jon York. BBC:n Man Alive -dokumenttisarjan jaksossa Xploitation (1975) Gershfield vertaa itseään vaatimattomasti Chauceriin ja Shakespeareen ja kertoo saavansa käsikirjoituksistaan 250 puntaa kappale.

Gershfield ja useat Inkräktarnan tekijät – muun muassa tuottaja Ove Wallius, vastaava tuottaja Bachoo Sen, kuvaaja Hans ”Hasse” Dittmer ja leikkaaja David Gilbert – kuuluivat myöhemmin Jörn Donnerin Krapulasta (Baksmälla, 1973) Donnerin harmiksi muokatun englanninkielisen version Sexier Than Sex (Lovelier Than Love, 1978) tekijäryhmään. Inkräktarna ja Sexier Than Sex ovat syntyneet samalla pohjoismaisen elokuvan ja brittieksploitaation yhteistyön ja vuorovaikutuksen alueella. Tämän unohdetun ja tutkimattoman elokuvahistorian vyöhykkeen teokset tuntuvat usein olevan vailla selkeää kansallista identiteettiä. Inkräktarnan ”juurettomuus” näkyy siinä, että maalaismaisemat ja muut miljööt ovat selvästi ruotsalaisia mutta lähes kaikilla henkilöillä on englantilaiset nimet, ikään kuin käsikirjoitusvaiheessa ei olisi tiedetty, missä elokuva filmataan.

Monikansallisuus jatkuu näyttelijäkaartissa, joka ei luultavasti ole puhunut samaa kieltä. Stellan Skarsgård ja tuleva Emmerdale-sarjan vakiokasvo Chris Chittell ovat nousseet joukon isoiksi nimiksi. Pariisilaisen FFCM-tuotantoyhtiön kautta elokuvaan päätyneet erotiikkatähdet Jacqueline Laurent, Gilda Arancio ja Evelyne Deher voivat olla b-ryhmää mutta kaikki kolme ovat kunnostautuneet alansa kestävissä saavutuksissa, kuten kulttiohjaaja Jesús Francon keskeisissä elokuvissa.

Ruotsalaisen, brittiläisen ja keskieurooppalaisen eksploitaation ainesten yhdistelmä sai Suomen ensi-iltansa vuonna 1986, jolloin elokuvateatterit vielä saattoivat tarjota vanhentunuttakin softcore-erotiikkaa.

– Lauri Lehtinen 18.6.2014