Menestyksen maku (1974)

Le Mouton enragé/Solen är för het
Ohjaaja: 
Michel Deville
Henkilöt: 
Jean-Louis Trintignant, Romy Schneider, Jean-Pierre Cassel, Jane Birkin
Maa: 
Ranska/Italia
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
106 min
Teemat: 
CARTE BLANCHE À SATU LAAKSONEN
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Michel Devillen Menestyksen maku (1974) on kitkerä tapakomedia. Mukana on hieno näyttelijäkaarti: Romy Schneider, Jean-Louis Trintignant, Jane Birkin, Jean-Pierre Cassel. Trintignant esittää tylsää pankkivirkailijaa, jonka elämään tuo piristystä vanha koulutoveri.

Menestyksen maku on musta komedia miehestä joka on kriisissä mutta samalla ylikierroksilla käyvän itsevarmuuden kourissa. Omalla tavallaan se on supersankarin alkuperätarina – tai ehkä vielä paremmin superkonnan. Nicolas Mallet (roolissa upea Jean-Louis Trintignant) on lauhkea pankkivirkailija, säikky lammas, joka ei edes tunnu saavan lounaalla haluamaansa voileipää. Puistossa käyskennellessään hän kuitenkin kohtaa nuoren Marie-Paulen, ja saa kuin ihmeen kaupalla rohkeutta avata keskustelun. Vielä ihmeellisempää on kun tyttö antaa vastakaikua. Kun lopulta käy ilmi, että Marie-Paule on prostituoitu, tilanne muuttuu, Nicolas joutuu raivon valtaan ja päättää ottaa ohjat käsiinsä. Kun Nicolas tilittää tarinaa ystävälleen, epäonnistuneelle kirjailijalle ja rammalle Claudelle, alkaa tämä innoissaan heittää vettä myllyyn ja ruokkia Nicolaksen uutta itsetuntoa, kuin mikäkin kieroutunut elämänvalmentaja. Nicolaksesta muuntautuu vähitellen estoton seurapiirihirviö ja todellinen pelimies, jonka kautta Claude voi toteuttaa hulluimmat unelmansa.

Michel Deville ohjasi Menestyksen mausta varsin ironisen, hämmentävän ja ajoittain epäloogisen satiirin. Nicolaksen jopa maagiset viettelytaidot eivät seuraa mitään universumin lakeja ja seurapiireissä mies kohoaa ohjuksen lailla. Huvittavan absurdi maailma täydentyy ajoittain salamannopeilla leikkauksilla ja musiikilla, joka täyttää aukkoja dialogin sisällä. Elokuvan näyttelijäkaarti on tavattoman taitava. Jean-Louis Trintignant on mainio kalseana Nicolaksena ja Jean-Pierre Cassel Claudena, joka hallitsee Nicolaksen elämää kuin kiihkoisa kapellimestari orkesterin etupulttia. Miesten välinen dynamiikka on aika ajoin kuin Goethen Faustista. Kohtauksensa kuitenkin varastavat elokuvan naiset. Kertakaikkisen ihastuttava Jane Birkin on asiakkaaseensa pihkaantunut kurtisaani Marie-Paule ja Romy Schneider elokuvan traagisin hahmo, naimisissa oleva pienen pojan äiti Roberte, joka on auttamattoman voimaton Nicolaksen karisman edessä.

Ohjaaja Michel Deville oli Ranskassa aikalaisiaan huomattavasti sovinnaisempi elokuvantekijä. Ehkä siksi hänen tuotantonsa ei ole jäänyt elämään yhtä vaikutusvaltaisena, kuin esimerkiksi uuden aallon uranuurtajien elokuvat. Menestyksen maku saikin aikanaan varsin ristiriitaisen vastaanoton, mutta kaupallista menestystä sillä kotimaassaan riitti. Liekö Nicolas ollut seksuaalisen vallankumouksen aikana liiankin ihannoitava, mutta moraalisesti köyhä hahmo – antisankari jonka elämännälkä on kyltymätön? Yli 40 vuotta myöhemmin elokuvan luoma fantasia varmasti iskee miesyleisöön, joka kokee maskuliinisuutensa olevan modernin yhteiskunnan kahleissa. Elokuvan alkuperäinen nimi kääntyykin suomeksi ”Raivolammas”.

– Aleksi Vauhkonen 30.8.2016