Mustasukkaisuutta italialaisittain (1970)

Dramma della gelosia (tutti i particolari in cronaca)/Svartsjuk på italienska
Ohjaaja: 
Ettore Scola
Henkilöt: 
Marcello Mastroianni, Monica Vitti, Giancarlo Giannini
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Agenore Incrocci
Maa: 
Italia/Espanja
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
106 min
Teemat: 
ETTORE SCOLA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Mustasukkaisuutta italialaisittain (1970) esittelee Ettore Scolan toisen vakionäyttelijän ja italialaisen komedian tähden. Marcello Mastroianni tulkitsee keski-ikäistä työläis-Casanovaa räiskyvässä kolmioasetelmassa, jonka jäljet johtavat sekä De Sican napolilaiskomediaan että Germin mustaan sisilialaisfarssiin. Yhteiskuntakriittisine piikkeineen, oopperamaisen suurieleisesti ilmaistuine tunteineen elokuva ulottuu myös satiirin ja melodraaman asteikolle.

Laadittuaan useita elokuvakäsikirjoituksia hyvin toimeentulevista ihmisistä Ettore Scola halusi vaihteeksi tutkia Rooman työläisten elämää ja otti ohjattavakseen komediallisen draaman, jonka triangelin muodostavat muurari Oreste, kukkakauppias Adelaide ja pizzanpaistaja Nello. “Tyylini on sekoitus neorealismia ja fantasiaa”, sanoo Scola. “Yksinkertaiset ihmiset ovat hyväuskoisia, he luottavat lujasti enteisiin, aavistuksiin ja taikoihin. Heillä on määrättyä herkkyyttä”. Scola etsi elokuvansa maisemat sellaisista Rooman osista, jonne määrätietoisinkaan turisti ei osaisi mennä: hän valitsi miljöikseen roskan peittämän rannan, melskeiset katumarkkinat, kaatopaikan, kaupunkia ympäröivän moottoritien, kunnallisen hautausmaan luona sijaitsevat kukkakioskit, pikapizzapaikan, Tiberin luona sijaitsevan tanssilavan ja huvipuiston. Pukusuunnittelija hankki näyttelijöiden asut Cola di Rienzin halpatarjouksista.

Marcello Mastroiannia kiinnosti suuresti murskata häntä Ihanasta elämästä saakka kahlinnut “Latin Lover” -tähtihahmo ja vieraantuneen antisankarin habitus. Hän kävi muurari Oresten rooliin innokkaasti käsiksi ja muuntui rasvaisissa kiharoissaan lähes tunnistamattomaksi. “Mustasukkaisuutta italialaisittain on elokuva, johon olen hyvin kiintynyt”, sanoo Mastroianni, “minusta se on todellinen mestariteos. Se merkitsi paluuta kansanomaisiin henkilöhahmoihin, joihin uudentyyppinen kieli on kuitenkin tuonut niuodonmuutoksen. Tunnelma on mielikuvituksellisempi, ja sitä höystää kiinnostava ironian juonne. Tämän kekseliään ja silti kaavoihinsa kangistuneen kommunistin esittäminen tuotti minulle paljon huvia, ja sain suorituksesta parhaan näyttelijiän palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla”. Mastroianni pitää elokuvaa yhtenä uransa tärkeimmistä saavutuksista.

Näyttelijöiden viehätysvoima ja rautainen ammattitaito pitää koossa eroottista komediaa, jossa hirmuiset tunteenpurkaukset ja villiä elehdintää ja sanasotaa sisältävät yhteentörmäykset seuraavat toisiaan. Intomielinen poliittinen aktivisti, muurari Oreste, jättää vaimonsa kohdatessaan kukkakauppias Adelaiden, joka vannoo Oresten olevan unelmiensa mies. Pian Adelaideen kiinnittää kuitenkin huomionsa Nello, joka leipoo naiselle sydämenmuotoisen pizzan. Myrskyisä triangeli johtaa kunkin osapuolen vuorollaan perikatoon. Orestesta tulee kulkuri, Nello yrittää itsemurhaa, ja Adeleidea kohtaa onnettomuus.

Mustasukkaisuutta italialaisittain sijoittuu commedia all’italianan valtavirtaan, ja täyttää genreodotukset runsain mitoin. Scola ja Mastroianni loivat Orestelle rinnakkaishahmon seuraavassa yhteisessä elokuvassaan Tyttö kadulta (Permette? Rocco Papaleo, 1971). “Rocco Papaleo on itse asiassa Oresten veli, samanlainen kekseliäs tyyppi, joka on vain muuttanut Amerikkaan” (Mastroianni).

– Lähteinä Production Notes on Jealousy, Italian Style (Warner Bros. 1970)  ja Matilde Hochkofler: Marcello Mastroianni. The Fun of Cinema (1992) AA 1994