Rakastan sinua, rakastan sinua (1968)

Je t'aime, je t'aime/Jag älskar dig, jag älskar dig
Ohjaaja: 
Alain Resnais
Henkilöt: 
Claude Rich, Olga Georges-Picot, Anouk Ferjac
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Jacques Sternberg • musiikki Krzysztof Penderecki
Maa: 
Ranska
Tekstitykset: 
suom. tekstit (E) / svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
94 min
Teemat: 
50 VUOTTA SITTEN: VUOSI 1968
Kopiotieto: 
35 mm
Alain Resnais’n viisi vuotta valmisteilla ollut intiimi science fiction -tarina Rakastan sinua, rakastan sinua on lumoava aikaseikkailu, jossa leikkauksen ideana on ”lähestyä musiikin tilaa”. Hienostunut, kimmeltävä mosaiikki koettiin vieraana keväällä 1968, ja huono kaupallinen menestys pakotti Resnaisin vaikenemaan yli viideksi vuodeksi.

Surullista kyllä, Rakastan sinua, rakastan sinua on Resnaisin heikoimmin menestynyt elokuva. Käsikirjoittaja Jacques Sternbergin viiden vuoden työn jälkeen se kuvattiin syksyllä 1967, se sai ensi-iltansa huhtikuun lopussa 1968 ja muutamista erinomaisista arvosteluista huolimatta se hukkui toukokuun tapahtumien pyörteisiin. Ainakin osittain elokuvan huono kaupallinen menestys pakotti Resnaisin vaikenemaan yli viideksi vuodeksi. Kaikista Resnaisin elokuvista Rakastan sinua, rakastan sinua kuitenkin kestää parhaiten uudet katsomiset ja vähänkin vaivaa näkeviin katsojiin se vaikuttaa kuin huume.

Elokuvassa on viehättävää ja puoleensa vetävää sen kauniisti yksinkertainen teesi. Se on muotokuva eräästä Claude Ridderistä, joka on työskennellyt kustantamossa, elänyt Catrine nimisen naisen kanssa ja yrittänyt itsemurhaa naisen kuoleman jälkeen. Tarina on vähemmän monimutkainen kuin missään Resnaisin elokuvassa, mutta tapa jolla se kerrotaan – ajallisesta järjestyksestä piittaamatta – on uhkea ja mestarillinen. Kun Resnaisilta kysyttiin, mikä oikeastaan on elokuvan "juoni", hän vastasi arvoituksellisesti: "Mies kohtaa naisen. Siinä kaikki." Elokuvan rakenne, joka ensi näkemältä vaikuttaa hyvin monimutkaiselta, on itse asiassa Resnaisin yksinkertaisimpia: se koostuu vain noin 334 kuvasta, kun niitä esim. Murielissa oli miltei tuhat. Ongelma lienee vain siinä, että Claude Ridderin elämän palaset annetaan katsojalle ilman mitään erityistä kronologista järjestystä.

Tavallaan kyseessä on Resnaisin käytännöllisin, vähiten teoreettinen elokuva. Sen tausta on hänen 1950-luvun kokemuksissaan leikkaajana. Jokainen joka on kokenut leikkauspöydän löytämisen ilot, sen voiman eritellä todellisuuden rytmejä ja arvoituksia, ymmärtää välittömästi Resnaisin lähtökohdan. Minusta elokuvan tarkoituksena on yksinkertaisesti jakaa tämä kokemus yleisön kanssa. Resnais on ymmärtänyt, että leikkauksen ydin on "lähestyä musiikin tilaa". Keskeisiksi tulevat musiikilliset termit kuten rytmi, harmonia, kontrapunkti ja epäsointu. Abstraktissa elokuvassa tämä puoli hallitsee koko teosta. Rakastan sinua, rakastan sinua on niin lähellä elokuvavälineen harmonisten ja rytmisten ominaisuuksien vangitsemista kuin se kertovalle elokuvalle on mahdollista. Resnaisin teoksessa on ylirealistisen muotokuvan, tai unen, paljastavaa voimaa. Huolimatta siitä, että Claude Ridder on varsin tylsä, eikä erityisen ihailtava henkilö, hän säilyy mielessä selkeämpänä kuin monet perinteellisemmän kerronnan henkilöt. Eräässä mielessä tässä on kyseessä kubistinen tapa lähestyä elokuvaa. Kerronta on hajotettu aineksiksi, jotka on järjestetty uudelleen erilaisen, paljastavamman ja korkeamman logiikan kuin aikajärjestyksen mukaan. Rakastan sinua, rakastan sinua – otsikon toisto heijastaa aikatasojen tunteiden toistumista itse elokuvan sisällä – on kimmeltävä mosaiikki. Tieteiselokuvan kehyskertomus toimii eräänlaisena rationaalisena ja myös ironisesti nähtynä perusteena Claude Ridderin elämän paloittelemiselle.  

— James Monaco (teoksesta Alain Resnais, 1978)