Angelika ja sulttaani (1967)

Angélique et le sultan/Angelika och sultanen
Ohjaaja: 
Bernard Borderie
Henkilöt: 
Michèle Mercier, Robert Hossein, Jean-Claude Pascal
Maa: 
Ranska/BRD/Italia
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
98 min
Teemat: 
ANGELIKA UNCHAINED
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Anne ja Serge Golonin romaanista
Angelika (1964), Angelika – enkelten markiisitar (1965), Angelika ja kuningas (1966), Angelika ja merirosvo (1967) ja Angelika ja sulttaani (1968) muodostavat ehyen sarjan, jossa Angelikan (Michèle Mercier) ja mystisen Joffrey de Peyracin (Robert Hossein) kaunotar ja hirviö -jännite kestää cliffhangerista toiseen. Toimintaa ja kipeitä tunteita vyöryttävä taru etenee Aurinkokuninkaan hovista Pariisin alamaailmaan ja trendikkäästä kaakaokuppilasta Marokon sulttaanin haaremiin. Elokuvatutkija Tanja Sihvosen mukaan sarjan naisnäkökulma ja eroottinen lataus avaavat aiheita, jotka historiallisissa elokuvissa yleensä jäävät pimentoon. Äärimmäisyyksiä ja koreilua rakastavan tyylin kruunaa leveä Dyaliscope-kuvaus. Sivuosia komistavat Jean Rochefort (1930–2017), Giuliano Gemma ja Jean-Louis Trintignant.

Romaanisarjan neljännessä kirjassa Angelika ja sulttaani (Indomptable Angélique) oli riittävästi juonenkäänteitä kahteen elokuvaan. Alkuvaiheet käsitellyttä Angelikaa ja merirosvoa seurasi Angelika ja sulttaani, jonka jälkeen pääosanesittäjä Michèle Mercier ei halunnut enää jatkaa roolissaan. Bernard Borderien ohjaamat elokuvasovitukset päättyivät, vaikka Anne ja Serge Golonin lopulta 13-osainen kirjasarja jatkui tasaiseen tahtiin.

Angelika ja merirosvo esitteli kuolleeksi luullun Joffrey de Peyracin (Robert Hossein) uuden elämän Välimerellä seikkailevana kaapparikapteeni Rescatorina. Rescatorin laivan tuhopoltto ja Angelikan joutuminen orjakaupalla rahastavan merirosvo d’Escrainvillen kynsiin muodostivat neljännen episodin loppukäänteen. Viides ja viimeinen elokuva keskittyy haaremimiljööseen. Hahmokaartiin kuuluvat Marokon sulttaani Mulai Ismail ja sulttaanin suureunukki Osman Feraji.

”Haaremielämän kuvaus on saattanut tuottaa (mies)katsojalle nautintoja, jotka yhdistävät imperialistisen ja voyeuristisen elementin”, kirjoittaa Tanja Sihvonen artikkelissaan Angelika-elokuvat romanssina, joka sisältyy antologiaan Hääkirja (Turun yliopisto, 1999). ”Angelika-elokuvissa haaremin naiset esitetään kuitenkin aktiivisina ja Angelikan kanssa sulttaanin suosiosta kilpailevina katseen kantajina.”

Naisten välinen kamppailu milloin kenenkin alfauroksen tyttöystävän asemasta on peruskuvio sarjassa, jossa Angelikan ja muiden naisten kumppanuus on harvinaista. Sankarittarella ja haareminaisilla on kuitenkin myös yhteisiä intressejä ja yhteistoimintaa. ”Sulttaanin suosikki Leïla Aïcha jopa auttaa Angelikan pakoon huomatessaan sen hyödyn itselleen”, Tanja Sihvonen toteaa.

”Kaikkien ’orientaalien’ hahmojen kuvaus rakentaakin ristiriitaisia merkityksiä. Näin tuetaan tulkintani mukaan dekolonialisaation projektia: ranskalaisten ja arabien uskonto ja tavat esitetään niin yhteensopimattomina, että keskinäisen irtautumisen nähdään hyödyttävän molempia osapuolia. Tässä suhteessa näen Angelika ja sulttaani -elokuvan lopun ’erämaavaelluksen’ transgressiivisena elokuvallisena jaksona, jonka kautta länsimainen nainen palaa/palautuu takaisin omiensa pariin.”

Angelika-ilmiön 1960-luvun sivupolkuihin kuuluu se, että tarinoita alettiin elokuvata myös islamilaisen kulttuurin piirissä Turkissa. Sevda Ferdag näytteli nimiroolia sikäläisessä sovituksessa Angélique in the Ottoman Palaces (Anjelik Osmanli saraylarinda, 1967) ja jatko-osassa Anjelik ve Deli Ibrahim (1968).

– Lauri Lehtinen 30.5.2018