Musta Pekka (1963)

Cerný Petr/Svarta Peter
Ohjaaja: 
Miloš Forman
Henkilöt: 
Ladislav Jakim, Pavla Martínková, Jan Vostrcil
Maa: 
Tšekkoslovakia
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
S
Kesto: 
90 min
Teemat: 
MILOŠ FORMAN
Kopiotieto: 
35 mm
Formanin esikoispitkä Musta Pekka (1963) oli Tshekkoslovakian uuden aallon avausteoksia. 17-vuotias Peter saa isänsä avustuksella työpaikan vartijana pikkukaupungin itsepalvelumyymälässä, mutta hän ei raaski ilmiantaa myymälävarkaita.

Milos Formanin ensimmäinen kokoillan elokuva Musta Pekka merkitsi läntisessä maailmassa lähtölaukausta sille Tshekkoslovakian elokuvan "uudelle aallolle", joka murtautui läpi 60-luvun puolimaissa. Forman (s. 1932) oli opiskellut elokuvakorkeakoulussa (FAMU) vuosina 1951-56, työskennellyt apulaisohjaajana (mm. tshekkiläisen elokuvan veteraanille Alfred Radokille), tehnyt kaksi käsikirjoitusta ja yhden dokumentaarin ennen läpimurtoaan.

Menetelmältään Musta Pekka on lähellä 60-luvun suosittuja pyrkimyksiä, joissa "totuuselokuvan" keinoilla, amatöörinäyttelijöiden käytöllä oli suuri osuus. Forman totutti kuvattavansa kameraan niin, että nämä eivät enää muista sen läsnäoloa. Esim. Mustan Pekan pikamyymäläkohtauksissa kamera oli koko ajan näkyvissä ja kaikki huomasivat sen, mutta he eivät tienneet, milloin sillä kuvattiin. Samaten elokuvan rooleista vain yksi – nuorempi muurari – on miehitetty ammattinäyttelijällä. Esiintyjät saivat improvisoida kirjoitettua vuoropuhelua: he olivat lukeneet käsikirjoituksen kolme kuukautta ennen kuvausten alkua, mutta sen jälkeen heillä ei ole ollut mitään tilaisuutta harjoittaa vuorosanojaan. Paljolti juuri tähän perustuu Formanin elokuvan välittömyys, tuoreuden ja elämän maku.

"Formanin elokuvien ihmiset näkyvät. He näyttävät ihmisiltä. Heitä voi harvoin sanoa kauniiksi totunnaisessa mielessä. Mutta he ovat kauniita tietysti siksi, että he ovat eläviä ja että he näyttävät sen. Sanoinkuvaamaton mielihyvä syntyy siitä, että saa nähdä eri kokoisia ja eri näköisiä ihmisiä aivan luonnollisina, ilman että he ovat mitään tyyppejä." (Sune Axelsson)

Formanin pakkomielteenomainen teema on keskeisellä sijalla myös Mustassa Pekassa: kipeys, jopa julmuus, jonka tuottavat nuoren ihmisen ja aikuisten maailman pieniltä näyttävät, mutta tärkeät yhteentörmäykset ja ristiriidat. Elokuvan päähenkilö käyttäytyy yhtä vieraantuneesti sekä työssään että vapaa-aikanaan, ei saa mielekästä otetta ympäristöönsä. Työkään ei juuri tähän anna mahdollisuuksia: isän auktoriteerin voimalla 17-vuotias Petr on saanut työtä valtion itsepalvelumyymälässä, missä hänen pääasiallinen tehtävänsä on valvoa ja ottaa kiinni myymälävarkaita. Tähän pojan luonto ei riitä: hän päästää heidät säälistä käsistään tai ottaa kiinni väärän henkilön. Kaiken aikaa hän on tekemisistään ja tekemättä jättämisistään isän kysymysten ja syytösten ristitulessa, mikä ei ole omiaan helpottamaan tilannetta. Elokuvan toisena keskeisenä teemana kulkee Petrin ihannoiva rakkaus hieman kokeneempaan tyttöön, Paulaan, hänen kömpelöt ja epäonniset yrityksensä lähestyä tätä.

Nähtäväksi jää, miten hyvin Formanin elokuvan charmi on kestänyt aikaa ja tulee sitä kestämään – enää ei voi olla kysymys sellaisesta "uutuuden viehätyksestä", joka sisältyy havaintoon, että sosialistisen maan työelämässä saattaa esiintyä tietynlaista vieraantumista. Joka tapauksessa Formanin hellyys ja huumori kultaavat paljon, ne kohdistuvat yhtä kirpeinä, huvittuneina, myötätuntoisina niin isään kuin poikaankin.

– Sakari Toiviainen vuoden 1997 esityksen yhteydessä