Me poikamiehet (1964)

Zhivjot takoi paren/Vi ungkarlar
Ohjaaja: 
Vasili Shukshin
Henkilöt: 
Leonid Kuravljov, Lidija Aleksandrova, Larisa Burkova, Bella Ahmadulina
Maa: 
Neuvostoliitto
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
S
Kesto: 
99 min
Teemat: 
50 VUOTTA SITTEN - SUKUPOLVENVAIHDOS
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Neuvostoliiton suojasään viime vaiheessa ehti esikoispitkänsä ohjaajaksi mestarillinen siperialaiskirjailija ja elokuvamies Vasili Shukshin. Me poikamiehet (Zhivjot takoi paren, 1964) on humoristinen tarina kuorma-autoilija-Casanovasta (Leonid Kuravljov). Reportteria esitti ohjaajan ystävä, lahjakas runoilija Bella Ahmadulina.

Helmikuussa 1963 Novyi Mir julkaisi neljä Vasili Shukshinin novellia yhteisotsikolla "Oni s Katuni" ("Katunin ihmisiä"). Niiden pohjana olivat Shukshinin oman elämän kokemukset – isäpuolen kaaduttua sodassa Shukshin (s. 1929) joutui 12-vuotiaana perheensä elättäjäksi, vuosikausiksi raskaaseen ruumiilliseen työhön mm. kuorma-autonkuljettajana. Kaksi noista novelleista tuli pohjaksi elokuvakäsikirjoitukselle Zhivjot takoi paren (sananmukaisesti: "Elää tällainen kaveri"), joka hyväksyttiin kuvattavaksi Gorkin studioilla. Shukshinin diplomityö Iz Lebjazhego soobshtshajut ("Uutisia Lebjazhiesta"), jossa hänellä oli jo hänen uralleen ominainen kolmoispanos käsikirjoittajana, ohjaajana ja näyttelijänä, oli saanut loistavat arvostelut elokuvakorkeakoulu VGIK:issä vuonna 1960. Shukshin, joka oli kokenut sen jälkeen julkisen läpimurtonsa kirjailijana ja näyttelijänä, pääsi nyt ohjaamaan ensimmäistä kokoillan elokuvaansa.

Tarina kertoo tavallisesta, hyväntuulisesta siperialaisesta kaverista. Shukshinin ajatuksena oli tehdä elokuva epäitsekkäästä miehestä, joka on aina valmis tekemään naapureilleen palveluksen. Shukshinin mukaan ihmisen hienoin ominaisuus on hänen kykynsä tehdä hyviä tekoja. Pavel Kolokolnikov on nuori, Tshuiskin valtatiellä Siperian Altailla liikennöivä kuorma-autonkuljettaja. Osa uskottiin Leonid Kuravljoville, Shukshinin ystävälle, jota ajatellen se oli myös kirjoitettu. Yhteisymmärrys ohjaajan ja näyttelijän välillä oli täydellinen. Ehdoton vilpittömyys oli tärkein Shukshinin vaatima ominaisuus. Myöhemmin yhteistyötä muistellessaan Kuravljov totesi, että "ohjaajana Shukshin opetti minua olemaan aito". Osasuoritus Pavelina teki Kuravljovista yhden Neuvostoliiton suosituimmista näyttelijöistä.

Shukshinin ohjaustyön tunnuspiirteitä olivat kyky vetää kaikki kuvausryhmän jäsenet mukaan luovaan prosessiin, avoimuus odottamattomille tapahtumille, innostus spontaanista improvisaatiosta ja kyky hylätä kirjoitettu teksti elämänmakuisemman kehittelyn hyväksi. Sukulaisuus italialaiseen neorealismiin oli ilmeistä. Eräs Shukshinin vaikutteista oli Federico Fellini – hän oli juuri nähnyt tämän elokuvan Moskovan elokuvajuhlilla – ja hulluttelevalla tavallaan hän viittaa siihen elokuvassaan. Elokuvan lopulla Pavel syöksyy palavaan bensiiniautoon ja ohjaa räjähdysalttiin kuorma-auton jokeen. Pahoin palaneena hänet viedään sairaalaan. Siellä hänen uroteostaan tekee haastattelun nuori journalisti (häntä esittää runoilija Bella Ahmadulina), ja hänen lähdettyään Pavel nukahtaa ja näkee unessaan olevansa mahtava kenraali, jonka rintapieli pursuilee mitaleja. Naissaattueen seuraamana hän tekee tarkastuksen sairaalassa, jonka kaikki potilaat ovat tyttöjä, joiden kanssa Pavel on flirttaillut – mukana lukien äskeinen journalisti. Kaikkia naisia vaivaa sama tauti – sydänsärky, jonka aiheuttaja on Pavel. Unijakso lienee muunnelma -elokuvan haaremiteemasta.

Zhivjot takoi paren otettiin vastaan komediana, ja ohjaaja oli tällaisesta vastaanotosta hyvin yllättynyt. Hän oli aikonut tehdä tärkeän elokuvan vakavasta aiheesta, ei kevyttä komediaa. Järkyttynyt Shukshin pyrki miedontamaan komediallisia aineksia kahdessa seuraavassa elokuvassaan Vash syn i brat ja Strannyje ljudi, kunnes hän viimeisissä elokuvissaan Petshi-lavotshki ja Punainen heisipuu oivalsi taas, että komedia ja vakavuus eivät ole toisensa poissulkevia asioita.

– Eduard Jefimovin mukaan (Vasili Shukshin, Izdatelstvo Raduga, Moskova 1986) AA 1990