Sherlock Holmes ja kuoleman kaulanauha (1962)

Sherlock Holmes und das Halsband des Todes/Sherlock Holmes och dödens halsband
Ohjaaja: 
Terence Fisher
Henkilöt: 
Christopher Lee, Senta Berger, Hans Söhnker
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Curt Siodmak
Maa: 
BRD/Ranska/Italia
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
86 min
Teemat: 
CHRISTOPHER LEE
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Arthur Conan Doylen romaanista
Sherlock Holmesia kolmesti esittänyt Christopher Lee nähtiin mestarietsivänä ensimmäistä kertaa Terence Fisherin saksalaistuottajille tekemässä elokuvassa Sherlock Holmes ja kuoleman kaulanauha (Sherlock Holmes und das Halsband des Todes, 1962) Curt Siodmakin käsikirjoituksen pohjalta.

Saksalainen elokuva etsi jatkuvasti tuottoisia vetonauloja myös oman alueensa ulkopuolelta. Siksi ei voi pitää ihmeenä, että tuottaja Arthur Brauner, mies uudelleen lämmitettyjen tri Mabuse -elokuvien takana ja – jos ajassa mennään pari vuotta tämän Sherlock-elokuvan jälkeen – yhteensä seitsemän Bryan Edgar Wallacen rikosromaaneihin perustuvan elokuvan tuottaja tarttui maailmankuuluun salapoliisikertomukseen. Oikeuksien saamisessa avusti myös tuottajan veli Wolf Brauner. Braunereiden oma ala oli epäilemättä trash-elokuva.

Sherlock Holmes ja kuoleman kaulanauha -elokuvan ohjaajaksi värvättiin kauhuelokuvien ekspertti Terrence Fisher, jolla oli aihepiiristä kokemusta, sillä edellisvuosikymmenen lopussa hän oli ohjannut Hammerille Baskervillen koirat, joka sai hyvän vastaanoton. Piipun varteen värvättiin Christopher Lee, joka luonnehti tilannetta omin sanoin: ”Koko juttu on oikeastaan klassinen esimerkki siitä, että oikeat ainekset ovat kyllä saatavilla, mutta ateriasta tulee syömäkelvoton.” Viitteitä onnistumisesta antaa se, että ensimmäisen viiden minuutin aikana sama otos – täsmälleen sama otos – käytetään kahteen kertaan. Jatkossa meno sen kun paranee.

Näyttelijäkaartin esiintymisessä on silti hyvät hetkensä ja jopa Christopher Lee otti Sherlock Holmesin tehtävät vastaan myöhemminkin, tosin 28 vuoden sulattelun jälkeen. Elokuvan jälkimaineen murjonut kriittinen astalo iskee tavallisesti käsikirjoitukseen, josta jopa epäiltiin, että jokin tuntematon rivinikkari on laittanut kokeneen Curt Siodmakin nimiin laitetun sepustuksen täysin uuteen uskoon. Olipa niin tai näin, filmattava tarina perustui vain löyhästi Arthur Conan Doylen alkuperäisteokseen ”The Valley of the Fear”.

Terrence Fisherin apuna ohjauksessa oli nykyään lähes tuntematon saksalainen, Frank Winterstein, joka esiintyi urallaan monissa Arthur Braunerin 1950- ja 1960-luvun tuotannoissa apulaisohjaajana, myös niissä tunnetuimmissa, kuten Fritz Langin Maharadjan kostossa ja Eschnapurin tiikerissä. On todennäköistä, että Wintersteinin vaikutus näkyy elokuvan yllättävissä piirteissä, jotka vievät alluusioita perinteiseen saksalaiseen ekspressionismiin, siis sikäläiseen traditioon. Ykkösohjaaja Fisher oli tietysti taustaltaan elokuvaleikkaaja, joka ohjaustöissään keskittyi hyvin tunnetulla tavoilla kauhuelokuviin, joten aivan vieras ekspressionismin perinne ei hänellekään voinut olla.

Tuotannon erikoisuuksiin kuuluu sekin, että Christopher Leen ääni tietysti dubattiin Saksassa, kuten siellä on tapana, mutta ihmetystä on herättänyt se, että kun elokuvasta sitten tehtiin englanninkielinen versio, siinäkin Leen vuorosanat lausuu englanninkielinen dubbaaja, ei Lee itse.

Sherlock Holmes -filmatisointeja on julkaistu käsittämätön määrä. Siksi ei ihmetytä, että listoja rustaavat ovat kyhänneet omansa myös niistä, joissa on onnistuttu kaikkein vähiten. Sherlock Holmes ja kuoleman kaulanauha löytyy kaikista niistä.

–Jari Sedergren 10.2.2016