Rantarosvot (1960)

Fury at Smugglers' Bay/Vrakplundrare
Ohjaaja: 
John Gilling
Henkilöt: 
John Fraser, Peter Cushing, Bernard Lee, Michèle Mercier
Maa: 
GB
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
96 min
Teemat: 
ANGELIKA UNCHAINED
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Jo ennen Angelikaa Mercier oli nähty periodiseikkailussa John Gillingin Rantarosvoissa (Fury at Smugglers' Bay, 1961) Peter Cushingin ja Bernard Leen (Bond-elokuvien M) rinnalla. Ensimmäisen Panascope-formaatissa filmatun elokuvan kuvasi Harry Waxman (Uhrijuhla), miljöönä 1700-luvun haaksirikkojen ja salakuljettajien Cornwall.

Vaikka Rantarosvot ei ole Hammer-elokuva, se muistuttaa tuon studion miekkamiesseikkailuja monin tavoin. Mukana on Peter Cushing ja ohjaaja on John Gilling, joka ohjasi seitsemän Hammer-elokuvaa, mukaanlukien tätä muistuttavan Verisen joen rosvot (1962). Rantarosvot on viihdyttävä teos, kenties Gillingin paras: vanhanaikainen melodraama täynnä miekkataisteluja, haaksirikkoja ja raivoisia salakuljettajia.

Cushingin nimi on näyttelijälistan kärjessä, vaikka hän on oikeastaan sivuosassa. Elokuvan epätavallisiin piirteisiin kuuluukin, varmaankin tahattomasti, että siinä ei ole päähenkilöä. Tarina sijoittuu vuoteen 1789 syrjäisessä kalastajakylässä Englannin rannikolla. Kauppa-alukset haaksirikkoutuvat usein sen vaarallisiin kareihin, mikä johtaa taisteluihin rannalle ajautuneesta saaliista. Yhtäällä ovat ”Wreckers”, Black Johnin (Bernard Lee) johtamat rahanhimoiset kurkunleikkaajat. Toisaalla on melko rehellinen kalastajayhteisö, joiden johdossa on kauppias François LeJeune (George Coulouris). Heidän välissään on Christopher Trevenyan (John Fraser), tilanomistajan (Peter Cushing) poika, ja Dick Turpinia muistuttava maantierosvo, joka tunnetaan vain nimellä Kapteeni (William Franklyn).

Juoni on ohut ja ennalta-arvattava, mutta rikas ilmapiiri ja toiminta pitävät elokuvan alituisesssa liikkeessä. Suurin osa draamasta keskittyy öisiin rantataisteluihin. Wreckers-liiga sytyttelee rannalle tulia, jotka harhauttavat laivat kivikkoon. Isä Trevenyan tuomitsee ankarasti kalastajat, jotka jäävät kiinni rysän päältä. Asioita mutkistaa, että LeJeunen tytär Louise (Michèle Mercier) rakastuu Christopheriin, vaikka tilanomistaja kieltää poikaansa seurustelemasta alempien luokkien kanssa. Isä Trevenyaniin liittyy salaisuus: onko hän törmäyskurssilla Black Johnin kanssa, joka on ollut hänen palvelijansa vuosia sitten?

Rantarosvot oli riippumaton tuotanto, mistä johtuen se on jäänyt melko tuntemattomaksi ja sen krediiteistä on liikkeellä virheellistä tietoa. Elokuvaa on jopa väitetty mustavalkoiseksi. Tosiasiassa sen värit ovat hyvin eloisat. Univormujen punainen väri hohtaa, ja kohtauksessa Avonin herttuan (Miles Malleson) kanssa Cushingin purppurainen takki melkein lentää ulos kankaalta.

Rantarosvot kuvattiin Panascope-nimisellä anamorfisella tekniikalla, mihin liittyy epätavallinen kuvasuhde 2:1. Ottaen huomioon aikakauden anamorfisten linssien rajoitukset kuvaaja Harry Waxman (joka kuvasi näihin aikoihin myös elokuvat Robinsonin perhe ja Maailmanloppu) tekee mainiota työtä. Rannikon siluetit ja ratsastajat taustanaan syvän sininen taivas ovat dramaattisia näkyjä. Päivänvalossa toteutettuja yökohtauksia on paljon, ja Waxman onnistuu tässä useimpia paremmin.

Cushing on hyvä – vuoroin koppava, vuoroin puoleensavetävä – mutta hänellä ei ole juuri mitään tekemistä. Ilmeisesti oli suunniteltu kohtaus, jossa Cushing kuulee poikansa kuolleen, mutta kun sellaista ei ole, henkilökuva jää vajaaksi.

Todellinen yllättäjä on Bernard Lee pahaenteisesti virnistelevänä Black Johnina. James Bond -elokuvien M-tulkinnastaan muistettu Lee esittää ilmeisen innostuneesti epätavallista hahmoa, jolla on korvarengas, arpi oikean silmän kohdalla ja viiden päivän parta.

Elokuva lienee tuotettu pienellä budjetilla, mutta sen tekniset avut ovat varsin hyvät. Mukana on lainaotoksia aluksesta, joka joutuu rajumyrskyyn ja haaksirikkoutuu. Otokset on siirretty Academy-kuvakoosta scope-formaattiin ja värisävytetty niin taitavasti, että hämäystä on vaikea huomata. John Victor-Smith on leikannut suuret toimintajaksot tyylillä, joka muistuttaa Peter Huntia. Joissakin taistelukohtauksissa ylinopeutusta on hieman liioiteltu niin, että mieleen tulevat Keystone Kops -komediat.

Rantarosvot on tuskin mikään mestariteos, mutta se on tunnelmallinen, vanhanaikainen miekkamiestarina, eskapistista viihdettä, jollaista ei enää tehdä.

– Stuart Galbraith IV (DVD Talk 10.12. 2003) AA 5.7.2018