Punainen mannekiini (1958)

Mannekäng i rött
Ohjaaja: 
Arne Mattsson
Henkilöt: 
Anita Björk, Lillebil Ibsen, Nils Hallberg
Lisähenkilöt: 
kuvaus Hilding Bladh • käsikirjoitus Folke Mellvig romaanistaan
Maa: 
Ruotsi
Tekstitykset: 
suom. tekstit (E)
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
109 min
Teemat: 
TRILLERI-RUOTSI
Kopiotieto: 
uusi kopio (SFI 2000)
Folke Mellvigin romaanien etsiväpari John ja Kajsa Hillman seikkailee viidessä Arne Mattssonin elokuvassa. La Femme -muotitaloon sijoittuva Punainen mannekiini (Mannekäng i rött, 1959) on sarjan upein. Aistivoimainen, hehkuvissa väreissä kylpevä murhakuvasto lienee antanut mallia Italian giallo-koulukunnalle Mario Bavasta alkaen.

Ruotsalainen dekkarikulttuuri tuotteistaa ja kierrättää sisältöjään monimuotoisesti. Suosituista kertomuksista on tapana tuottaa kirjoja, elokuvia ja tv-sarjoja, joiden tutut, luottamusta herättävät ratkaisijahahmot näyttävät löytävän yleisönsä monissa formaateissa. Brändijännityksen varhaisiin perusnimiin kuuluvat yksityisetsiväpari John ja Kajsa Hillman sekä heidän koheltava avustajansa Freddy Sjöström. Hillmanit esittäytyivät Folke Mellvigin (1913-1993) novellikokoelmassa Uppdrag för Hillman (1950) ja jatkoivat tutkimuksiaan romaaneissa, radiokuunnelmissa ja elokuvissa. Hillman-kirjoja ilmestyi 20 ja Hillman-elokuvia viisi, ensimmäisenä Kuka oli mustapukuinen nainen? (Damen i svart, 1958) ja viimeisenä jäi Den gula bilen (1963). Kaikkien ohjaajana toimi tuottelias Arne Mattsson (1919-1995), joka oli ohjannut myös Hillman-kuunnelmia.

Folke Mellvigin yksinään tai Lars Widdingin kanssa käsikirjoittamat elokuvat eivät ole romaanien sovituksia vaan pikemminkin päinvastoin: yleensä elokuvat valmistuivat ensi-iltaan vähän ennen samojen mysteerien ilmestymistä kirjamarkkinoille. Hiottu, teknisesti ajanmukainen visuaalisuus on keskeistä elokuvasarjassa, jonka jokaisen osan nimessä esiintyy jokin väri. Sven Nykvist kuvasi ensimmäisen elokuvan mustavalkoisena, toinen osa Punainen mannekiini (Mannekäng i rött, 1968) toteutettiin väreissä ja kolmas Sininen ratsastaja (Ryttare i blått, 1959) kuvattiin Agascope-laajakangasmenetelmällä.

Punaisen mannekiinin tapahtumat keskittyvät La Femme -muotitaloon, jota pyörätuoliin joutunut katkera entinen malli Thyra Lennberg johtaa ankaralla otteella. Kajsa Hillman selvittää kadonneen tytön arvoitusta soluttautumalla mallien joukkoon. Sillä välin hänen miehensä John tutkii murhasarjaksi kärjistyvää tapausta yhdessä poliisin kanssa.

Elokuvassa nähtävät asut on suunnitellut Max ”Mago” Goldstein, natseja Ruotsiin paennut saksalaissyntyinen muodinluoja, joka puvusti lukuisia Tukholman teatterien esityksiä ja muun muassa Ingmar Bergmanin elokuvia. Mago tunnettiin myös Marlene Dietrichin hovivaatturina.

Jotkut eurooppalaisen kauhuelokuvan tuntijat pitävät Punaista mannekiinia italialaisen kauhutrilleriestetiikan kulmakiven, Mario Bavan Himotappajan (Sei donne per l’assassino/Blood and Black Lace, 1964), epävirallisena esikuvana; elokuvia yhdistävät muotimiljöössä tapahtuvat brutaalit murhat, tyylittelevä värien ja kamera-ajojen käyttö sekä yleinen glamourin ja kuolemanvaaran jännite, joka saa Bavan elokuvassa rajumpia ja abstraktimpia muotoja. Samankaltaisuuden johdosta Punainen mannekiini on löytänyt uutta kohdeyleisöä giallo-katsojien joukoista. Teoria italialaisten ruotsalaisilta ammentamista vaikutteista on kuitenkin enemmän uskonasia kuin elokuvahistorian fakta; näyttöä siitä, että Mario Bava tai hänen työtoverinsa olisivat katsoneet Mattssonin elokuvaa, ei ole toistaiseksi tullut esille.

Lauri Lehtinen 1.5.2014