Kasvot (1958)

Ansiktet
Ohjaaja: 
Ingmar Bergman
Henkilöt: 
Max von Sydow, Ingrid Thulin, Bengt Ekerot, Bibi Andersson
Lisähenkilöt: 
kuvaus Gunnar Fischer • musiikki Erik Nordgren
Maa: 
Ruotsi
Tekstitykset: 
English subtitles
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
101 min
Teemat: 
INGMAR BERGMAN 100 VUOTTA
Kopiotieto: 
2K DCP
Kasvot (Ansiktet, 1958) on ironinen tutkielma taiteilijasta marttyyrina ja romantiikan kohtalosta teollis-rationaalisen aikakauden kynnyksellä. Vuoden 1846 Tukholmaan sijoittuva elokuva on Ingmar Bergmanin viihdyttävimpiä. Päähenkilö on mesmeristi Vogler (Max von Sydow), joka joutuu järkevän tohtori Vergéruksen testiin. Ingrid Thulin on androgyyni Aman/Manda.

Kasvojen päähenkilö Vogler on maagikko, taikatemppujen tekijä, puoskari. Bergmanin kokoelmaan mahtuu useita erityyppisiä taiteilijoita, kirjailijoita, näyttelijöitä, muusikkoja ja balettitanssijoita. Henkilöinä he ilmentävät arvojen epävarmuutta, kriisiä jota Bergmanin tuotanto kokonaisuudessaan ilmentää. Jotkut hänen tärkeimmistä töistään sijoittuvat kokonaan taiteelliseen (tai puolitaiteelliseen) ympäristöön. Hänen elokuvissaan tulevat esille monet taiteen vaatimukset ja vaikeudet sekä elämän ja taiteen vastakohtaisuudet.

Bergmanin tapa puolustella valepukuja elokuvassa Kasvot on viimeinen suojakeino, joka sekin tässä osoittautuu hauraaksi ja hyödyttömäksi. Elokuva vie meidät heinäkuiseen Tukholmaan, vuoteen 1846. Ensimmäisissä kuvissa nähdään pyörän silhuetti, hevosia, ihmisiä taivasta vasten. Voglerin magneettinen terveysteatteri viettää lepohetkeä. Matkalla seurue kohtaa rähjäisen, kuolemaa tekevän näyttelijän Johan Spegelin, joka kysyy Voglerilta miksi tämä käyttää tekopartaa ja kasvomaaleja: "Oletteko te petturi joka ei uskalla näyttää todellisia kasvojaan?" Vogler ei vastaa, hän on mykkä. Seurue viedään konsuli Egermanin taloon missä elokuva tapahtuu. Egerman ja lääkintöneuvos Vergérus ovat lyöneet vetoa siitä, onko yliluonnollisia ja selittämättömiä ilmiöitä olemassa. Voglerin ryhmän saapuminen aiheuttaa muutoksia ja kaaosta, "kaikki järkkyy sijoiltaan, poroporvarit näkevät itsensä naurettavina ja nolattuina, dance macabre mullistaa luodun järjestyksen perusteet, ilman että virkamiehet pystyvät nostamaan sormeaan." Voglerin seurue merkitsee tuulahdusta vapaasta maailmasta. "Sekä isäntäväelle että palkollisille seurueen läsnäolo paljastaa elämästä jotakin uutta, talonväelle itselleen paljastuu heidän omista persoonistaan piirteitä jotka ovat olleet hämärän peitossa." (Åke Runnquist).

Tästä syystä Kasvot siis on itseanalyysi, jonka osina toimivat taidetta edustava Vogler seurueineen sekä Egerman mahtavine taloineen kuin yhteiskunnan, vallan, kritiikin ja suuren yleisön vertauskuvana. Elokuvan lopputapahtumat, jotka sellaisinaan on otettu Brechtin Kerjäläisoopperasta, kertovat miten tappio muuttuu voitoksi, sade ja myrsky auringoksi. Muserrettu, paljastettu Vogler saa kuninkaan lähetiltä kuulla tulleensa kutsutuksi esiintymään linnaan. Vogler ja hänen seurueensa jättävät talon voiton saattueena. Vain katulamppu jää heilumaan heidän jälkeensä, mutta sekin asettuu lopulta. Kuninkaan kirje, joka säästää Voglerin rangaistukselta, on päivätty 14.7.1846. Ingmar Bergman on syntynyt 14.7.1918.

Bergman on eräässä lyhyessä artikkelissaan tähdentänyt että on luvallista "luoda niin hävyttömiä asioita, taiteellisia väkivaltaisuuksia ja niin huimia valheita kuin suinkin tahtoo, kunhan ne vain todella vetoavat; saada ihminen inhoamaan taidelajia sydänjuurillaan on sama kuin osoittaa kunnioitusta niille harvoille henkilöille, jotka kykenevät elämään säilyttäen hengen ja ruumiin suhteellisen puhtauden." Kasvot on tämän filosofian kirkkain ilmaus. Niin kauan kuin Voglerin trikit pysyvät salassa, hän miellyttää katsojaa. Hän käyttää Laterna Magicaa "luodakseen kiihottavia ja hirvittäviä näkyjä". Tämän leikkikalun avulla Bergman on pystynyt luomaan ainutlaatuisen monimielisen kuvittelun maailman. Vogler nousee häpeän tilasta noudattamaan kuninkaan kutsua. Hän tietää temppujensa yhä tehoavan yleisöön.

– Jörn Donner teoksessa Paholaisen kasvot, 1967