Salzburgin rakastavaiset (1957)

Interlude/Sista ackordet
Ohjaaja: 
Douglas Sirk
Henkilöt: 
June Allyson, Rossano Brazzi, Marianne Koch, Françoise Rosay
Lisähenkilöt: 
kuvaus William H. Daniels
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
dansk tekst
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
90 min
Teemat: 
DOUGLAS SIRK
Lisätieto: 
James M. Cainin romaanista
Salzburgin rakastavaisissa (Interlude, 1957) nuori amerikatar (June Allyson) kokee matkallaan saksankieliseen Eurooppaan romanssin komean kapellimestarin (Rossano Brazzi) kanssa, kunnes selviää, että tämä on jo naimisissa ja vaimo on mielisairas. James M. Cainin romaanin synkät pohjavireet korostuivat Douglas Sirkin tulkinnassa.

Hollywoodin suuresta melodramaatikoista Douglas Sirk oli se, joka toi lajiin filosofista itsetietoisuutta. Onni päättyy huomenna (1955), yksi hänen parhaista elokuvistaan, oli kauan unohduksissa, kunnes se julkaistiin dvd:llä. Toinen unohdettu elokuva, Salzburgin rakastavaiset, on täynnä samaa haltioitunutta voimaa. Sen Sirk kuvasi kotimaassaan Saksassa, josta hän oli lähtenyt maanpakoon 20 vuotta aiemmin.

Väljästi James M. Cainin aiheeseen perustuva tarina kertoo amerikkalaisesta Helen Banningista (June Allyson), joka saapuu Müncheniin työskennelläkseen yhdysvaltalaisen kulttuurivaihdon parissa Amerika Hausissa. Perheystävä kutsuu hänet treffeille ja ihastuu häneen, mutta työtehtäviinsä liittyen Helen kohtaa kuuluisan kapellimestarin Tonio Fischerin (Rossano Brazzi), joka on jo naimisissa – yksityiskohta, jota mies ei huomaa mainita. Tonion vaimo Reni (Marianne Koch) on mielisairas, kuten asia elokuvassa ilmaistaan. Reni on vaipunut syvään masennukseen ja elää lääkärien valvonnassa perheen lähellä sijaitsevassa linnassa. Tonio syyttää vaimonsa tilasta itseään, mutta lääkärit kehottavat häntä luopumaan syyllisyydentunteesta ja elämään. Kuvaan ilmestyvä Helen rakastuu Tonioon kiihkeästi, ja suhde, jonka piti olla vain episodi, muuttuu intohimoksi ja mahdottomaksi uneksi.

Sirkin suurten melodraamojen emotionaalinen voima ja suuri taiteellinen draama juontuu täysin ohjauksesta. Tämän elokuvan todellinen aihe on Saksa, jossa Sirk ei ollut filmannut 1930-luvun jälkeen. Hän katselee maata katkeransuloisen hellyyden vallassa kuin pettynyt rakastaja, joka on selviytynyt erosta ja näkee ensi kertaa vuosikymmeniin millainen raunioitunut olento palaa näkyviin kuntoutuksesta. Kaupungin kasvot, ympäröivä vihreys, mahtava kartano, Salzburgin nähtävyydet ja kuninkaallisen kohtaamisen mahtavan koristeelliset puitteet tulevat osanottajiksi kulttuurien yhteentörmäyksen eskaloituvassa kriisissä.

Taiteella on tärkeä sija monessa Sirkin tärkeimmistä elokuvista. Salzburgin rakastavaisissa hän tekee jotakin vieläkin rohkeampaa ja onnistuu siinä nerokkaasti. Tonion ammatin kautta Sirk saa tilaisuuden filmata musiikkia itseään. Münchenin konserttitalolla Helen näkee Tonion johtavan Schumannin neljättä sinfoniaa. Sirk ohjaa kohtauksen kuin filmattavana olisi sinfonia itse, kuin se olisi mahtava mobileveistos, joka täyttää konserttisalin. Kohtaus on hämmästyttävän pitkä, ja kuvat ja ääni nousevat kirkkaasti ja intohimoisesti esiin kuin Sirk ohjaisi suurta näyttelijää lähikuvassa. Merkittävää kyllä tämä on Helenille ensimmäinen kohtaaminen suuren musiikin – ja Tonion – kanssa. Hänen taiteellinen heräämisensä on samalla eroottinen herääminen. Myöhemmin Sirk tekee saman Wagnerin Tannhäuser-alkusoitolle, Brahmsin ensimmäiselle sinfonialle ja Mozartin linziläiselle sinfonialle. Viipyilevä, hyväilevä ote, jolla Sirk kuvaa Salzburgin konserttitalon kauniita kuvioita tuo mieleen Straubin ja Huillet’n Anna Magdalena Bachin kronikan.

Elokuvassa tulee esiin näkökohta, että sota pelasti Saksan omalta itseltään, samoin kuin Helen pelastaa itsetuhoisen Renin pahimmalta. Helen kuvailee itseään myöhemmin lauseella, jonka voisi kaivertaa amerikkalaiseen sotamuistomerkkiin: ”Halusin uskotella, etten ollut nähnyt mitään – että voisin antaa hänen tehdä mitä hän haluaa”.

Salzburgin rakastavaiset on filosofinen matkakuvaus, allegorinen romanssi ja mahtava sinfoninen kulttuurihistoriallinen näky. Se on yksi Sirkin tiheimmistä ja hurjimmista elokuvista. Kun toiminnan dramaturgia ja ohjauksen huolenpito yksityiskohdista sulautuvat yhteen, tuloksena on teräviä oivalluksia. Salzburgin rakastavaiset on korkealla uudelleenlöytämisen ansaitsevien elokuvan mestariteosten listalla.

– Richard Brody (Douglas Sirk’s “Interlude,” a Hidden Masterwork, The New Yorker, 12.2.2013) AA 27.9.2016