Huoleton härkätaistelija (1956)

Hollywood or Bust/Den sorglösa tjurfäktaren
Ohjaaja: 
Frank Tashlin
Henkilöt: 
Dean Martin, Jerry Lewis, Anita Ekberg
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
S
Kesto: 
95 min
Teemat: 
JERRY LEWIS
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Huolettomassa härkätaistelijassa (Hollywood or Bust, 1956) kaverukset voittavat arpajaisissa auton ja lähtevät toivioretkelle mantereen halki Hollywoodiin tapaamaan Anita Ekbergiä. Ohjaaja Frank Tashlinin tausta animaattorina käy ilmi iloisesta värinkäytöstä ja absurdista gagtulituksesta. Tulos on hullunhauska parodia Hollywoodista ja kulttuuriteollisuudesta.

On lievä ilmaisu, jos sanotaan, että Frank Tashlin oli paras ohjaaja mitä Jerry Lewisilla ja Dean Martinilla koskaan oli. Tashlinia tulisi arvioida McCareyn, Sturgesin ja Wilderin, ei Taurogin, Walkerin ja Marshallin rinnalla. Jerry Lewis ja Dean Martin tekivät yhdessä 18 elokuvaa, ja kun Tashlin sai niistä ohjattavakseen pari viimeistä, hänellä oli käsissään ehdottomasti valmis paketti. Tashlinin todellinen saavutus elokuvissa Artists and Models (1955) ja Hollywood or Bust piili siinä, että hän pystyi näistä lähtökohdista luomaan persoonallisia, Lewisin ja Martinin parhaita mahdollisuuksia tutkivia ja hyväksikäyttäviä elokuvia.

Ennen ohjaajauraansa Tashlin oli 1940-luvulla käsikirjoittaja, sitä ennen piirtäjä, piirroselokuvien ja sarjakuvakirjojen tekijä. Vanhan piirtäjän ja animaattorin kädenjälki näkyy suoraan elokuvassa Artists and Models, mutta kaikki Tashlinin komediat käsittelevät samaan elämäntapaan liittyviä aiheita, joista voitaisiin käyttää yhteisnimitystä korkean elintason mytologiat. Hän keksii jatkuvasti uusia naurun aiheita siitä, miten ihmiset suhtautuvat tekniikan heille kehittämiin apuneuvoihin. Parhaiten hän tuntee nykyaikaisen illuusioteollisuuden, jonka eri haarat toistuvat perusaiheina: milloin kyseessä on mainos ja sarjakuvat (Artists and Models), milloin elokuva (Hollywood or Bust), milloin iskelmämusiikki (The Girl Can’t Help It, 1956).

Hollywood or Bust suuntaa satiirinsa kärjen filmitähtien palvontaan. Koomikkopari lähtee New Yorkista arpajaisissa voittamallaan punaisella avoautolla Hollywoodiin tavatakseen Anita Ekbergin. Jerry suunnittelee hankkivansa talon Anitan naapurista. Hän kuvittelee, miten he voivat tavata takapihalla, missä Anita ripustaa vaatteitaan kuivumaan ja Jerry omiaan. Kaverusten matka halki mantereen on valtava operettimainen panoraama: kauniita uimapukuisia tyttöjä istuu aidoilla ja heinäkuormissa, työskentelee pelloilla ja heiluttaa käsiään ohikulkijoille.

- Robert Mundyn (Frank Tashlin, 1973; eds. Claire Johnston & Paul Willemen)  &

Martti Tiulan (Teekkari 5/1960) mukaan.

Pelkään pahoin, että tämä elokuva ei saa hyväksyntää niiltä, jotka rakastavat “hyvää makua”. Mutta meidän pitäisi ymmärtää, että kameran linssi ei taltioi pelkkää todellisuutta, että elokuvassa hyvällä maulla ei ole mitään suhdetta hyvään makuun kuvataiteissa. Tämän elokuvan heleät väriläiskät, taksiauton katto, riippusilta, sinikukkapelto, uima-allas, uimapuku – kaikki nämä ainekset ohjaaja Frank Tashlin on valinnut ja järjestänyt luodakseen tietyn kokonaisuuden. Ja nykyisistä komediantekijöistä Tashlin osaa parhaiten jalostaa aineistonsa.

Pelkkä hauskuus ei riitä. Ladatakseen gageihin jotakin merkitystä ohjaajan on vältettävä halpahintaisuutta, saatava huumori esiin, luotava kauneutta, rakennettava muotojen ja värien harmonia; vain jos satiiri on positiivista, se voi tuhota irvailemansa keskinkertaisuuden. Ja tässä on oppitunti hyvästä elokuvasta, joka antaa aimo läimäyksen Hollywoodin keskinkertaisuuksille.

 

– François Truffaut (1957)