Sala-ampuja (1952)

The Sniper/Krypskytten
Ohjaaja: 
Edward Dmytryk
Henkilöt: 
Adolphe Menjou, Arthur Franz, Gerald Mohr, Marie Windsor
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
86 min
Teemat: 
HOLLYWOODIN MUSTA LISTA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
San Franciscon poliisi saa uhkaavan viestin: Pysäyttäkää minut. Etsikää minut ja pysäyttäkää minut. Aion tehdä sen uudestaan. Edward Dmytrykin Sala-ampujassa (The Sniper, 1952) toisen maailmansodan veteraani sopeutuu huonosti rauhantilaan. Nyt tähtäin suuntautuu naisiin.

HUOM! Eddie Millerin hahmon pohjana oli synteesi tuomittujen naisvihamielisten väkivaltarikollisten persoonallisuuksista. 16.4.1952, siis hieman ennen elokuvan ensi-iltaa, pidätettiin Los Angelesia terrorisoinut sala-ampuja Evan Charles Thomas, joka tunnusti surmanneensa yhden naisen ja haavoittaneensa neljää muuta naista (joista yksi oli 10-vuotias tyttö) edellisen vuoden aikana.

Kiitos tuottajakomeetta Stanley Kramerin Sala-ampuja palautti Edward Dmytrykin amerikkalaiseen elokuvaan mustan listan, Englannissa ohjattujen teosten, epäamerikkalaisuudesta kärsityn vankeustuomion, ilmiantajaksi taipumisen ja yhden vaatimattoman B-filmin (Mutiny! Kapina merellä 1951) jälkeen. Päähenkilö Eddie Miller on naisia vihaava psykopaatti ja murhaaja, yksinäinen ihminen, joka tajuaa olevansa sairas ja etsii turhaan yhteiskunnan ehkäisevää apua. Hän on viime kädessä arvoitus, mutta hänen sairautensa taustoihin sentään viitataan: rakkaudettomaan lapsuuteen, onnettomaan neuroottiseen äitisuhteeseen, sotaan... Kiikarikivääri, jolla Miller surmaa häntä kiihottavia ja turhauttavia naisia, on peräisin armeijasta. Aseita on liikkeellä kymmenentuhatta: Milleriä on sitä tietä aika mahdotonta jäljittää.

Poliisipsykiatrin suulla elokuvassa esitetään vetoomus sairaiden murhaajien laitoshoidon puolesta. Lakeja on laadittava rikollisten saamiseksi ajoissa ehkäisevään terapiaan. Eddie Millerin tapaus havainnollistaa tilannetta, jossa kaupunginviranomaiset suhtautuvat välinpitämättömästi ja yrnmärtämättömästi psykiatrian ja psykologian asiantuntijoiden käsityksiin.

Sala-ampuja on poliisityön melodraama, vahvassa Hollywood-perinteessä. San Franciscon jyrkkiä katuja ja pimeitä kujia on kuvattu ekspressionistisesti tyylitellen. Dmytryk tunsi viehtymystä saksalaisperäiseen film noiriin, kuten elokuvista Hyvästi, kaunokaiseni (1944), Kostaja (1945) ja Oikeutettu nosto (1947) voi havaita. Etenkin alun vaelluksessa ja myöhemmin sirkusjaksossa Dmytryk piirtää Eddie Millerin sielunmaisemaa.

Sala-ampujalla on muutamia kiintoisia yhtymäkohtia Elia Kazanin elokuvaan Pakokauhun vallassa (1950), joka sekin perustui Edna ja Edward Anhaltin tosiperäiseen tarinaan. Paniikki uhkaa nyt San Franciscon katuja, ja poliisiviranomainen oppii älykkäästi nytkin jotakin olennaista lääkärikollegaltaan.

LÄHTEITÄ:
C.M. (Carl Macek): “The Sniper”. Teoksessa Alain Silver & Elizabeth Ward (toim.): Film Noir (1979), 260–261.
Matti Salo: “Edward Dmytryk - merkintöjä hänen elokuvistaan”, Studio 5: Elokuvan vuosikirja 1959 (1960), 66–105.
Donald Spoto: Stanley Kramer: Film Maker (1978).

– Matti Salo (1998)