M (1951)

Ohjaaja: 
Joseph Losey
Henkilöt: 
David Wayne, Howard Da Silva, Martin Gabel
Maa: 
USA
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
87 min
Teemat: 
ELOKUVA UUSIKS – REMAKES
Lisätieto: 
Fritz Langin elokuvasta
Joseph Loseyn ohjaama M (1951) kertoo saman tarinan kuin Fritz Langin M – kaupunki etsii murhaajaa (1931). Loseyn elokuva sijoittuu Los Angelesin kaduille; taustalla väreilivät tuolloin senaattori McCarthyn kommunistivainot. Langin ja Loseyn elokuvia yhdistää myös Seymour Nebenzal, joka tuotti molemmat.

En oikeastaan pitänyt ajatuksesta tehdä uusi versio Langin M:stä. Se oli loistava elokuva, klassikko jo syntyessään, eikä sellaisen kanssa tee mieli kilpailla, Vastahakoisesti kuitenkin hyväksyin tarjouksen, koska tuolloisten poliittisten paineiden vuoksi en halunnut olla liian kauan työttömänä; toiseksi olin hyvin kiinnostunut David Waynesta, jota pidin loistavana ja erinomaisen sopivana näyttelijänä pääosaan, luullakseni M sisältää jaksoja jotka ovat parasta elokuvaa mitä olen tehnyt. Silti se on yhä hyvin epätasainen teos, joka kärsii etenkin siitä että minun oli pitäydyttävä alkuperäisversion rakenteeseen, koska sensuuri ei olisi hyväksynyt uutta käsikirjoitusta, vain toisinnon.

Joseph Losey

Loseyn elokuvan päähenkilöä ajaa mielisairas, kieroutunut intohimo, johon hänellä itsellään ei ole mitään kontrollia ja joka herättää kanssaihmisten vihan ja tilaisuuden purkaa omia irrationaalisia ja tuhoavia lynkkaustarpeitaan. Pohjimmiltaan Loseyn M ilmentää reaktiota yhteiskuntaansa vastaan ja itseään vastaan tuon yhteiskunnan tuotteena. Hän on siis vielä suuremmassa määrin uhri kuin Langin päähenkilö, joka saatettiin kokea pahempana kuin teloittajansa ja tuomarinsa, alamaailman gangsterit.

Loseyn korostus on yksilöllisessä ja yhteiskunnallisessa sairaudessa, joka ei ole parannettavissa millään yksinkertaisella leikkauksella. "Äiti sanoi ihmisten syntyvän pahoina ja julmina", perustelee Loseyn M puuttuvaa kunnioitustaan koko ihmiselämän käsitettä kohtaan. Huiluineen hän on eräänlainen pillipiipari, joka suojelee lapsia joutumasta siihen pahaan yhteiskuntaan johon he ovat syntyneet, maailmaan joka on liian julma lapsille. "Mitä on odotettavissa, elleivät lapset kasva paremmiksi kuin me?" hän kysyy kun häntä raahataan alamaailman oikeuden eteen. Tämä oikeus on M:n hylkäämän yhteiskunnan tyypillinen tuote, valheellisten arvojen ja pidäkkeettömän, pakkomielteisen ja kostonhimoisen hysterian näyte. Alamaailman ja tavallisten kunnon kansalaisten välillä ei tässä suhteessa näytä olevan mitään olennaista eroa.

Tässä julmassa yhteiskunnassa, joka ei ymmärrä kauneutta eikä lempeyttä, vain kaksi miestä osoittaa minkäänlaista rationaalisuutta – Carney ja alamaailman pomo – ja vain kaksi osoittaa minkäänlaista inhimillisyyttä – Carney ja Langley, juoppo lakimies, joka puolustaa M:ää alamaailman oikeudenkäynnissä. Hän ainoana kokee myötätuntoa sitä outoa, pateettista totuutta kohtaan, joka on M:n näkemys elämästä ja yhteiskunnasta. "Kuka tappoi lastemme toivon?" Ne alamaailman johtajien kaltaiset ja muut joille on edullista säilyttää yhteiskunta sellaisena kuin se on ja jotka taistelevat kaikkia muutoksia vastaan. Todellinen syyllisyys jää niiden harteille jotka eivät tunnusta sitä. M eroaa yhteiskunnastaan siinä että hän tunnistaa oman syyllisyytensä. Hän murhaa lapsia pelastaakseen heidät siltä sadistiselta julmuudelta jonka hän tietää piilevän yhteiskunnassa juuri siitä syystä koska hän tietää sen piileskelevän itsessään.

James Leahyn (The Cinema of Joseph Losey, 1967) ja muiden lähteiden mukaan