Elämää suomalaismetsissä (1947)

Livet i Finnskogarna
Ohjaaja: 
Ivar Johansson
Henkilöt: 
Carl-Henrik Fant, Sigbrit Carlson, John Elfström, Mirjami Kuosmanen, Henake Schubak
Lisähenkilöt: 
kuvaus Erik Blomberg
Maa: 
Ruotsi
Tekstitykset: 
suom. tekstit (E)
Ikäraja: 
S
Kesto: 
92 min
Teemat: 
MIRJAMI KUOSMANEN
Blomberg kuvasi viisi elokuvaa Ruotsissa, jossa hänet tunnettiin nimellä Hets-Erik. Ivar Johanssonin elokuvassa Elämää suomalaismetsissä (Livet i finnskogarna, 1947) Ainon roolin tulkitsi Mirjami Kuosmanen. Dagens Nyheter kiitti koskenlaskun, metsäpalon ja jokivarren tanssilavan kuvausta: "Blombergin kamera vangitsee ihmeelliset luonnonmaisemat upeasti".

Ivar Johansson (1889–1963) tunnettiin ruotsalaisen ”bondefilm”-genren mestarina sellaisista varhaisista käsikirjoituksistaan alkaen kuin Simlångin laaksossa (1924). Se valmistui osana samaa talonpoikaiselokuvien aaltoa kuin ensimmäinen Unelma karjamajalla -filmatisointi (1923). Johansson oli käsikirjoittaja suurelokuvissa Vänrikki Stoolin tarinat (1926) ja Kustaa Vaasa (1928) ja leikkasi neuvostoelokuvien ruotsalaisia versioita ennen ohjausdebyyttiään, Jarl Hemmerin runoon perustuvaa Viljan valtakuntaa (1929), joka kuului Ingmar Bergmanin suosikkielokuviin. Neuvostomontaasin vaikutteista Johansson luopui, mutta hänestä tuli ruotsalaisen maalaismelodraaman mestari äänielokuvan kaudella. Leif Furhammar toteaa hänen ainoana jatkaneen 1930-luvulla Sjöströmin ja Stillerin perinteitä ja saavuttaneen elokuvissaan Unelma karjamajalla (1933) ja Myrskyluodon pappi (1934) poikkeuksellista intensiteettiä. Johanssonin myöhäistuotantoa hallitsee uudelleenfilmatisointien (Rågens rike, 1950, ja Jokilaakson laulu / Ådalens poesi, 1947) rinnalla Finnskogar-trilogia: Elämää suomalaismetsissä (1947) ja ohjaajan viimeiset elokuvat Ursula – flickan i finnskogarna (1952) ja Finnskogens folk (1955).

    Elämää suomalaismetsissä -elokuva sai tunnustusta kriitikoilta: ”erinomaisen onnistunut, lyyrisesti ja dramaattisesti ladattu kansannäytelmä, jossa on reippaita otteita, pääasiassa epäteatraalisia henkilöhahmoja ja onnistunutta kuvausta vanhasta vihasta Värmlannin suomalaisten ja kyläläisten välillä. Ohjaajana Ivar Johansson on elementissään (koskenlasku, tulipalo, jokivarren tanssiaiset, jne.), ja Erik Blombergin kamera vangitsee hienosti ihmeellisen luonnon. Hyvää on myös Gunnar Johanssonin musiikki. Pitkällä näyttelijälistalla nousee etusijalle Carl-Henrik Fantin näyttävä, nuori hurmuri Heikki mustine hiuksineen ja valkeine hampaineen. Hän saa läpimurtonsa uutena ruotsalaisena rakastajana ja seikkailusankarina. Hänen suomenruotsinsa on muuten keksittyä” (DN, Lbk).

   Robin Hood kirjoitti: ”Parasta Ivar Johanssonissa on hänen miehekkyytensä, voima nyrkeissä ja erotiikassa, drastiset repliikit ja ladatut tilanteet. Mehu kihisee näyttelijöissä, ja he tempaavat meidät mukaansa – Naima Wifstrand ja nuoret Nine-Christine Jönsson ja Sigbrit Carlson. Jopa Barbro Ribbing ja Bengt Logardt lämpenevät hyviin kohtauksiin. Kömpelömpi Johansson on ei-drastisissa dialogeissa, ja hänen elokuvatekniikkansa on primitiivistä. Kuvat seuraavat toisiaan yhtä löysästi kuin Heikki rakastaa seudun naisia.” (Stockholms-Tidningen).

    Pierrot kehui Johanssonia: ”Uljaissa kohtauksissa koskella, tanssilavalla, saunassa ja metsäpalossa on vauhtia ja hehkua, jotka ovat ruotsalaista elokuvaa parhaimmillaan. Johanssonin ansiota on varmasti myös, että näyttävät henkilöhahmot vain poikkeuksellisesti kuuluvat ’näyttelijätalonpoikain’ kastiin, ja varmasti häntä on kiittäminen, että saamme tässä tutustua niin moniin lupaaviin nuoriin kykyihin. Tarjolla on puhdasta ja väärentämätöntä nautintoa” (AT).

- AA (MMM Elokuvantekijät, 2012 ja Svensk filmografi / Svensk Filmdatabas) 21.2.2018