Musta narsissi (1947)

Black Narcissus/Svart narciss
Ohjaaja: 
Michael Powell, Emeric Pressburger
Henkilöt: 
Deborah Kerr, Sabu, David Farrar
Maa: 
GB
Ikäraja: 
S
Kesto: 
100 min
Teemat: 
POWELL & PRESSBURGER
Lisätieto: 
Rumer Goddenin romaanista
Nunnat ovat kiehtoneet elokuvantekijöitä laidasta laitaan. Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin huikeisiin Technicolor-tuotantoihin kuului Himalajalle sijoittuva Musta narsissi (1947), kuvaus kuolemaa uhmaavasta kutsumuksesta Rumer Goddenin romaanin pohjalta, pääosissa Deborah Kerr ja Jean Simmons ja kuvaajana Jack Cardiff.

Suurisuuntaisine lavasteineen ja taitavine pienoismalleineen A Matter of Life and Death (1946) oli hyvin pitkälle studioelokuva, ja seuraavan vuoden työssään Musta narsissi Powell päätti kuvata kaiken, Himalaja-lavastusta myöten, Pinewoodin studiossa. Elokuvan valkoisiin puetut nunnat ja huoliteltu kameratyö tekivät siitä värien käytöltään yhden Powellin onnistuneimmista elokuvista. Rumer Goddenin romaanista peräisin oleva tarina kertoo ryhmästä nunnia, jotka yrittävät perustaa uuden lähetysaseman Himalajalle.

Mutta toimissaan nunnat joutuvat puhumattoman ja liikkumattoman pyhiinvaelluksen ja maallisen englantilaisen asiamiehen Deanin väliin eivätkä he pysty pitämään puoliaan, selvittämään omaa rooliaan. Tuulisen eristyneisyyden ilmapiiri järkyttää heitä kaikkia ja ajaa lopulta yhden sisaren täydelliseen hulluuteen tämän yrittäessä työntää abbedissaansa (Deborah Kerr) rotkoon ja kuolemaan, tulipunaiseen asuun pukeutuneena.

Tyylillisesti elokuva on mitä kiinnostavin sikäli, että se merkitsi Powellille jälleen askelta pois vuoropuhelun hallitsevasta roolista kohti musikaalisen rakenteen luomista. Säveltäjä Brian Easdale oli tässä elokuvassa vastuussa kaikista äänitehosteista, ja suurenmoinen loppuhuipennus abbedissan ja hulluksi tulleen nunnan välillä toteutettiin ensin musikaalisesti, ääninauha työstettiin valmiiksi ennen jakson kuvauksia. Täydessä kukassaan menetelmä näyttäytyi Powellin & Pressburgerin seuraavassa elokuvassa, heidän kiistattomassa mestariteoksessaan Punaiset kengät (Red Shoes, 1948).

Tekijäparin suurissa elokuvissa vuosilta 1946-47 tuntuu kaiken aikaa läsnä olevana elämän ja taiteen hengittävä yhteys.  Epäilemättä niistä löytyy elokuvallisia ja muita viitteitä, jotka eivät kuitenkaan ole pelkkiä kunnianosoituksia, vaan ilmeisen ainutlaatuinen keino antaa jollekin tietylle kohtaukselle oma visuaalinen hahmonsa. Niinpä kohtaus, jossa Mustan narsissin hulluksi tullut nunna juoksee pitkin käytäviä, on selvästi velkaa Disneyn Lumikille, jonka Powell tunnetusti näki elokuvahistorian käännekohtana, teoksena joka avasi mahdollisuuden kapinoida ahdasta naturalismia vastaan, Mustan narsissin voidaan myös nähdä edustavan sitä outoa elokuvaerotiikan lajia, jossa ovat vastakkain siveydelle omistautunut nainen tässä tapauksessa supernunna Deborah Kerr - ja miehinen uros, jonka pelkkä läsnäolo saa naisen liki hulluksi. Vampyrismi on heti pinnan alla tavalla joka muistuttaa Bunuelin maailmoja - etenkin Viridianaa, jossa tämä kiusallinen lajityyppi huipentui. Sama vire, hillittömälle asteikolle korotettuna, löytyy myös Powellin & Pressburgerin elokuvasta Lumottu veri (Gone to Earth,1950).

 - Roy Armesin (“A Critical History of British Cinema”, 1978), Kevin Gough Yatesin (”Michael Powell”, 1975) ja Peter von Baghin (”Englantilainen elokuva”, 1980) mukaan