Teatterilaiva (1936)

Show Boat
Ohjaaja: 
James Whale
Henkilöt: 
Irene Dunne, Allan Jones, Charles Winninger, Paul Robeson
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
svensk text
Ikäraja: 
S
Kesto: 
113 min
Teemat: 
JAMES WHALE
Kopiotieto: 
35 mm
Lisätieto: 
Kern-Hammerstein -musikaalista * Edna Ferberin romaanista
Whale oli kaikkien lajien, myös henkevän komedian, mestari. Hän ohjasi Universalille myös Jerome Kernin ja Oscar Hammersteinin suosikkimusikaalin Teatterilaiva (1936) parhaan filmatisoinnin, pääosissa Irene Dunne ja Paul Robeson. Menestys oli mahtava, mutta Universalin organisaatiouudistuksissa Whale menetti tukijansa.

Teatterilaiva oli 1920-luvun tapauksia ja jää koko vuosisadan teatterihistoriaan. Sen pohjana oleva Edna Farberin romaani ilmestyi 1926 ja Jerome Kernin & Oscar Hammarstein II:en uraauurtava menestysmusikaali esitettiin vuotta myöhemmin legendaarisen Florenz Siegfieldin tulkintana. Elokuvaversioita aiheesta on tehty kolme: tuoreeltaan 1929 syntyi mykkäelokuva, johon sittemmin lisättiin musiikkia ja lauluja; Universalin ”oikea” ja aiheen ilman muuta paras versio valmistui 1936 englantilaisen kauhuspesialistin James Whalen ohjauksessa; 1951 M.G.M. tuotti Teatterilaivan aivan kunnialliseksi värielokuvaksi George Sidneyn ohjaamana.

Tapahtumat sijoittuvat syvään etelään, Mississippin jokilaivalle ja jokivarsille. Kyseessä voisi olla sadat kerrat kerrottu tarina show-elämästä, rakkauksista ja sukupovien ristiriidoista, ellei siihen sisältyisi rotuerottelun todellisuutta heijastava sivuteema. Näytelmässä – ja myös Whalen elokuvaversiossa – on tiettyä eeppistä kantavuutta. Henkilöt kasvavat esityksen aikana, elämän vastakohdat ja vaikeudet (rotuteeman lisäksi alkoholi- ja avio-ongelmat) kohdataan kasvoista kasvoihin. Esille vyöryy läpileikkaus Yhdysvalloista aina 1880-luvulta 1920-luvulle. Valkoisten ja mustien erilaiset tavat ja rytmit elävät rinnakkain suuren joen varressa.

Vauoden 1936 Teatterilaiva dokumentoi myös arvokkaan viipaleen teatterihistoriaa sisällyttäessään näyttelijäkaartiin paljon alkuperäisiä esiintyjiä, niin että kyseessä on miltei tuon ajan amerikkalaisen teatterin Kuka kukin on -teos. Kodikkaan setämäisen Charles Winninger tuntuu melkein keikkuvan teatteriaplodien ja live-yleisön tahdissa. Julien roolissa nähdään legendaarinen Helen Morgan ja kaikki muutkin olivat tehneet roolejaan näyttämöllä: Irene Dunne vuoden ajan Magnoliaa, Paul Robeson Joen roolia Lontoon esityksessä 1928. Laulut eivät ole pelkkiä täytenumeroita, kuten ne musikaaleissa joskus ovat tai pahimmassa tapauksessa pysäyttävät kerronnan kokonaan. Tässä magia syntyy siitä, että näyttelijät ovat tavallistakin eloisampia ja ilmaisevampia laulaessaan – eikä kukaan siten kuin suuri bassolaulaja Paul Robeson, joka vastaa Teatterilaivan sävähdyttävimmistä tulkinnasta laulaessaan klassikkonsa Ol’ Man River.

– Peter von Baghin (1996) ja muiden lähteiden mukaan