Christopher Strong (1933)

Suuren miehen rakastajatar/En stor mans älskarinna
Ohjaaja: 
Dorothy Arzner
Henkilöt: 
Katharine Hepburn, Colin Clive, Billie Burke, Helen Chandler
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Zoe Akins • kuvaus Bert Glennon • musiikki Max Steiner
Maa: 
USA
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
78 min
Teemat: 
DOROTHY ARZNER
Kopiotieto: 
35 mm (Library of Congress)
Kuuluisa lentäjä (Katherine Hepburn) ja arvostettu poliitikko (Colin Clive) lankeavat kiihkeään, mutta kiellettyyn suhteeseen draamaelokuvassa Christopher Strong (1933). Säkenöivälle Hepburnille elokuvarooli on vasta toinen, ja sitä pidetään merkityksellisenä hänen urakehitykselleen. Jo tässä Hepburn nähdään itsenäisenä, määrätietoisena naisena, jota eivät määritä säännöt vaan pikemminkin kunniantunto. Ohjaaja Dorothy Arznerin ja käsikirjoittaja Zoe Akinsin luoma päähenkilö pohjautuu väljästi brittilentäjä Amy Johnsoniin.

Christopher Strong on Dorothy Arznerin ohjaama, vuonna 1933 markkinoille tullut romanttinen melodraama, jossa on yllättävä toiminnallinen puolensa. Toiminnan keskiössä on Arznerille tyypillisesti nainen, tällä kertaa maailmantähteyteen yltänyt Katharine Hepburn rämäpäisenä lentäjänä, Lady Cynthia Darringtonin roolissa. Miespääosan aatelismiestä Christopher Strongia näyttelee Colin Clive, joka oli tullut katsojille tutuksi aivan toisenlaisista yhteyksistä, hän nimittäin näytteli tohtori Frankensteinia James Whalen tunnetuissa kauhuklassikoissa – tämä katsojien odotuksiin rakentuva piirre on huomioitu avausjaksossa, vaikka elokuvan luonne osoittautuukin sittemmin aivan toisenlaiseksi.

Vaikka miespäähenkilön nimi viittaa vahvuuteen, ja todellinen voima löytyy naisen hahmosta, jonka rooli vain kasvaa elokuvan edetessä. Cynthia Darrington toki esitetään aluksi kokemattomana ja jopa neitseellisenä, mutta viaton hän ei totta vie ole, kuten lentäjän univormun pitäminen yleisölle konkreettisesti osoittaa ja asiaa vahvistaa naisen elekieli: tämä nainen on kaikin tavoin riippumaton. Eroista huolimatta yhtälöstä, siis naimattomasta naisesta ja aviossa olevasta miehestä, syntyy romanttinen pari, joka pysyttelee elokuvan keskeisenä juoniaineksena rakkauskohtauksesta toiseen.

Kovin paljon toimintaa elokuvaan ei mahdu, puhetta sitäkin enemmän; se kertoo myös äänielokuvan voimasta siirtymän alkuvuosina: rakkausjuonen piirteisiin saattoi kyllä vaikuttaa myös amerikkalaisen elokuvasensuurin voimakas vaikutus Hollywood-elokuviin 1930-luvun alusta lähtien. Kuitenkin monille ohjaajille, Arzner mukaan lukien, sensuurikoodi toimi myös inspiraation lähteenä: monet vihjailut, eleet ja periaatteessa tukahduttavien sensuurimääräysten elokuvalliset kiertokeinot rikastuttivat elokuvailmaisua ja myös elokuvien vastaanottoa silloin, kun ihmiset oppivat lukemaan elokuvia rivien välistä. Elokuvan tekoaikana Yhdysvalloissa tämä ilmeisesti osattiin vain New Yorkissa, missä Christopher Strong menestyi elokuvana, muualla maassa tuottaja Selznickin tavoitteet eivät täyttyneet, vaikka elokuva nähtiinkin Suomessakin vajaat pari vuotta ensi-illan jälkeen.

– Jari Sedergren 11.1.2018