Villikissa (1929)

The Wild Party/Vildkatten
Ohjaaja: 
Dorothy Arzner
Henkilöt: 
Clara Bow, Fredric March, Marceline Day
Lisähenkilöt: 
kuvaus Victor Milner • pukusuunnittelu Travis Banton
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
ei tekstitystä
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
77 min
Teemat: 
DOROTHY ARZNER
Kopiotieto: 
35 mm (restauroitu, UCLA Film & Television Archive)
Villikissa (The Wild Party, 1929) oli mykkäelokuvien sensuellin tähden Clara Bow'n ja ylipäätään Paramountin ensimmäinen äänielokuva. Sitä on pidetty ohjaaja Dorothy Arznerin avainelokuvana: se kertoo opiskelijatytöstä, joka joutuu pulaan villien elämäntapojensa takia. Jo tässä nousevat esiin ohjaajan teemat naisen itsenäisyydestä ja valinnanvapaudesta.

Mykän elokuvan tähtiin kuulunut Clara Bow aloitti uransa äänielokuvissa Dorothy Arznerin elokuvassa Villikissa. Elokuvasta tehtiin toki sekä mykkä- että ääniversio, koska läheskään kaikissa teattereissa ei vielä 1929 ollut äänilaitteita. Kritiikkien tärkeimmäksi kohteeksi nousi Clara Bow’n suoriutuminen: hänen brooklyniläinen ääntämyksensä sai kritiikkiä, vaikka ääni olikin ”pehmeä kontra-altto, villi ja luonnollinen” – toisaalla sitä luonnehdittiin ”kovaksi ja metalliseksi”. Elokuva-alan tärkein lehti Variety kuittasi pohdiskelut kuivasti sanomalla Bow’n äänen olleen ”riittävän hyvä” selviämään siirtymästä mykästä äänifilmiin. Mutta tosiasia on, että Bow ei pitänyt mikrofoneista – puomin käyttö äänityksessä oli ihan uutta – ja tunsi olonsa epämukavaksi filmauksissa.

Syntyneestä äänimaisemasta tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota naisten äänen dominanssiin: he keskustelevat, laulavat ja nauravat tavalla, joka saa miehet varuilleen ja jopa taka-alalle. Silti Fredric March, joka työskenteli uransa kolme ensimmäistä vuotta Arznerin ohjauksessa, saanee kiittää menestyksestään osaltaan myös ohjaajan innovatiivista ja luovaa otetta.

Yhtä kaikki Villikissa oli menestys ja nosti ohjaaja Arznerin huipulle. Tarinan ytimessä on rakkaustarina, joka syntyy tyttökoulun opiskelijan ja komean antropologian opettajan välille, mutta Arznerin filmeille ominaisesti dynamiikka (ja jopa sulautuminen) pääjuonen ja sivujuonten välillä on poikkeuksellisen vahvaa. Päähenkilön rohkeus, josta toki aiheutuu elokuvan tarinassa ongelmia, on uraauurtavaa, vaikka Arznerin myöhemmissä töissä voimaantuneen naisen esitys on tätäkin selkeämpää.

”Elämä on täynnä aloituksia”, kirjoitti nuori Arzner päiväkirjaansa, ”me aloitamme jotakin uutta joka päivä. Useimmat aloituksista ovat pieniä ja näyttävät mitättömiltä, mutta todellisuudessa ne ovat täynnä merkityksiä … Jokainen toimi ja jokainen ajatus on kuin rakentaisi korttelia, jotka kaikki rakentuvat kohti täydellistä rakennetta … Älkäämme olko tyytyväisiä itseemme, kiivetkäämme korkeammalle. Älä tule sidotuksi maahan.”

– Jari Sedergren 10.1.2018