Kivääri olalle vie! (1918)+ Palkkapäivä (1922) + Susi lammasten vaatteissa (1923)

Ohjaaja: 
Charles Chaplin
Henkilöt: 
Charles Chaplin, Edna Purviance
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
S
Kesto: 
yht. 108 min
Teemat: 
CHAPLIN: KULKURI 100 VUOTTA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
musiikki Charles Chaplin
Saadakseen taiteellisen vapauden Chaplin tuotti itse viimeiset lyhytelokuvansa First Nationalin levitykseen (1918–1923). Syntyi satiireja sodasta ja uskonnosta (Kivääri olalle vie!, Susi lammasten vaatteissa) samalla kun slapstick jatkui suurella mielihyvällä (Palkkapäivä).

Kivääri olalle vie

Kivääri olalle vie! sai ensi-iltansa kolme viikkoa ennen ensimmäisen maailmansodan loppua. Sen pelättiin herättävän pahennusta; sen sijaan se sai osakseen ennenkuulumattoman suosion. Elokuvan menestys oli elokuvahistorian merkkitapaus, ja teosta pidettiin Chaplinin parhaana Kultakuumeeseen saakka. Paremmin kuin kukaan muu historian tuntema klovni Chaplin osoitti, etei komedia ole koskaan niin rikasta kuin silloin, kun se tasapainottelee tragedian rajoilla. Chaplin muunsi sodan todelliset kauhut naurun aiheeksi, eikä mikään yleisö ottanut elokuvaa innokkaammin vastaan kuin ne miehet, jotka olivat kokeneet todellisuuden.

Sotilas Charlien varustukseen kuuluu hiirenloukku ja riivinrauta, jota hän käyttää selänraaputtimena täiden yltyessä liian innokkaiksi. Hänen kotoaan saamassaan ruokapaketissa on teräksenkovia keksejä ja väkevää juustoa, jonka Charlie viskaa, kaasunaamari suojanaan, kuin käsikranaatin vihollisen linjoille. Mieleenpainuvassa kohtauksessa Charlie, ainoa sotilas, joka ei ole saanut postia, lukee vartiosotilaan saamaa kirjettä tämän olan ylitse voimakkaasti tämän tunteisiin eläytyen.

Palkkapäivä

Palkkapäivä oli Chaplinin viimeinen kaksikelainen. Visuaalisesti se merkitsi huomattavaa edistystä, sillä Rollie Totheroh oli asentanut studioon uuden valaistusjärjestelmän. Chaplin palasi klassiseen Keystone-aineistoon, sitä entisestäänkin pelkistäen ja samalla jalostaen. Elokuvassa on peruskuvaston intensiteettiä. Kohtaukset ovat satiirisia määritelmiä sellaisista ilmiöistä kuin Työ, Vapaa-aika, Pomo, Lounas, Palkka, Kapakka, Vaimo ja Koti. Siirtymämerkkinä työstä vapaa-aikaan palkanmaksun kautta on lakonisen brutaalisti dollarin symboli. Phyllis Allenin karmaiseva hahmotus pirttihirmuna todistaa, että elämässä ei välttämättä ole pahinta työ.

Susi lammasten vaatteissa

Susi lammasten vaatteissa, Chaplinin viimeinen First National -elokuva, kuvattiin vaikka oli vaivoja ja vastoinkäymisiä, ja tuloksena oli Chaplinin visuaalisesti intensiivisin saavutus: graafisessa pelkistyneisyydessään tämä ”lännenelokuva” vankikarkurista, joka naamioituu papiksi kasvaa surreaaliseen voimaan. Kulkurin hahmotuksen kannalta se on tärkein teos sitten edellisen avainelokuvan Kulkuri (joka oli Chaplinin 41. elokuva).

”Yksi kulkurin yhteiskunnallisen vapauden tunnusomaisimmista puolista on hänen täydellinen välinpitämättömyytensä pyhyyden lakeja kohtaan. Tarkoitan pyhällä tietenkin ensi kädessä uskonnollisen elämän yhteiskunnallisia muotoja. Chaplinin vanhat elokuvat ovat USA:n puritaanisen yhteiskunnan kirkonvastaisuuden hurjin kuviteltavissa oleva summa. Riittää, kun muistuttaa mieliin elokuvan Susi lammasten vaatteissa ja nuo diakonien, suntioiden, happamien ja hampaattomien uskovaisten, juhlallisten ja kalsojen kveekarien maailman.” (André Bazin, 1948)

– AA, 1988