Sherlock, jr. (1924)

Ohjaaja: 
Buster Keaton
Henkilöt: 
Buster Keaton, Kathryn McGuire, Joe Keaton
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
elektroninen tekstitys suomeksi (E)
Ikäraja: 
S
Kesto: 
49 min
Teemat: 
ORIONIN PITKÄT JÄÄHYVÄISET
Kopiotieto: 
35 mm
Lisätieto: 
piano Ilari Hannula
Buster Keatonin Sherlock, Jr. (1924) kertoo elokuvateatterin koneenhoitajasta, jonka aaveminä tempautuu valkokankaan tapahtumiin. Seuraa kaikkien aikojen takaa-ajo ohjaajattomalla moottoripyörällä ja vieläkin kohtalokkaampi jakso, jossa sankari ottaa valkokankaalta mallia siitä, miten tyttöystävän kanssa pitää toimia.

Sherlock, Jr.:n ensimmäisessä kelassa esitellään sankarin elämän todellisuus, joka sitten jatkossa kokee muodonmuutoksen unessa. Buster on korttelin elokuvateatterin koneenhoitaja ja siivoaja; vapaa-aikanaan hän on haaveileva amatöörisalapoliisi. Henkilöhahmo esitellään Keatonille tyypillisesti vaihe vaiheelta enemmän paljastavalla kuvasarjalla. Ensin näemme hänet lähikuvassa. Hänellä on suuret viikset, ja hän tutkii tärkeän näköisenä sormenjälkiä suurennuslasilla. Kamera ajaa taaksepäin, jolloin huomaamme, että sormenjäljet on painettu kirjan "How To Be a Detective" takakanteen. Seuraavaksi huomaamme, että hän on elokuvateatterissa vieressään harja ja roskakasa. Elokuvateatterin omistaja saapuu sisään ja hoputtaa hänet työhön. Ilman ainoatakaan tekstiä meille on näin esitelty sankarin elämän todellisuus ja unelmat.

Viedessään mielitietylleen dollarin hintaisen suklaarasian (parhaan mihin hänellä on varaa) hän korjaa laatikossa olevan hintamerkinnän neljäksi dollariksi. Kilpakosija, salonkileijona, sen sijaan pihistää tytön isän kellon ja panttaa sen ostaakseen oman lahjansa tälle; kavaltavan panttilainakuitin hän panee Busterin taskuun. Nolattu Buster saa porttikiellon taloon.

Palatessaan masentuneena elokuvaprojektorin ääreen Buster käynnistää illan elokuvan "Hearts and Pears" ja nukahtaa. Seuraa surrealistinen jakso, joka on metaelokuvan suurimpia saavutuksia. Samalla se on elokuvantekijä Keatonille luonteenomainen parodia Griffithin jäljittelijöiden harhaantuneista montaasikäsityksistä. Keatonille itselleen oli ominaista pyrkimys kuvata tärkeimmät tapahtumasarjat ilman leikkausta, eikä häntä kiinnostanut montaasi montaasin vuoksi. Uneksivan Keatonin kaksoisolento nousee pystyyn, katsoo valkokankaalle, rientää uhatun kaunottaren avuksi, ja hänet potkaistaan pois kuvasta. Yrittäessään palata valkokankaalle hän löytää itsensä ensin suljetun oven edestä ja sitten liikenneruuhkasta, kuilun partaalta, leijonan luolasta, autiomaasta, valtamerestä ja lumimyrskystä. Tämän tulikokeen jälkeen (Hollywoodin kuvaajat kävivät joukolla ihmettelemässä sen trikkityön toteutusta) hän pääsee kuitenkin mukaan elokuvaan – sankarina nimeltä Sherlock, Jr.

Sisäkertomus on teknokomedian huippusaavutus ja ajo ohjaajattomalla moottoripyörällä Keatonin henkeäsalpaavin kiitoratakliimaksi. Roistoja pakeneva Buster pääsee turvaan moottoripyörän ohjaustangolle. Ohjaaja putoaa kuitenkin pian istuimeltaan Busterin huomaamatta, ja ohjaajattomana kiitävä pyörä sinkoutuu kiivaaseen liikenneruuhkaan. Se ampaisee tietyömaalle, jossa jokainen kaivaja viskaa lapiollisen Busterin naamalle; se syöksyy keskelle köydenvetokilpailua ja vetää mukaansa molemmat joukkueet. Jakson geometria huipentuu kun pyörä sinkoutuu sillan rakennustyömaalle. Pyörän saapuessa sillalla olevaan katkokseen kaksi vastakkaisiin suuntiin kiitävää muuttoautoa kohtaa toisensa samalla hetkellä sillan alla, ja pyörä ajaa turvallisesti niiden kattojen yli. Moottoripyörän lähestyessä sillan keskeneräistä päätä koko rakennelma romahtaa niin, että pyörä laskeutuu pehmeästi maan tasalle.

Muutaman yhtä huiman vaiheen jälkeen Buster paiskautuu viime tingassa paikalle pelastaakseen sankarittaren. Hän herää siihen, että hänen tosielämän mielitiettynsä on tullut pyytämään anteeksi – kilpakosijan huijaus on paljastunut. Neuvottomana Buster vilkaisee valkokankaalle etsien samaistumismallia. Sankari silittää tytön hiuksia. Buster tekee samoin. Sankari suutelee tytön käsiä, antaa tälle sormuksen ja suutelee tätä intohimoisesti. Buster seuraa esimerkkiä. Valkokankaalla nähdään onnellinen pari lellittelemässä kolmea vauvaa. Buster raaputtaa päätään.

– David Robinsonin mukaan (Buster Keaton, 1969) AA 1990