Romanovien dynastian tuho (1927)

Padenije dinastii Romanovyh/Dynastin Romanovs fall
Ohjaaja: 
Esfir Shub
Maa: 
Neuvostoliitto
Tekstitykset: 
suom. tekstit (E)
Ikäraja: 
S
Kesto: 
62 min
Teemat: 
DOKUMENTTIELOKUVAN HUIPUT: MONTAASIELOKUVAN ÄIDIT
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm (restauroitu 1967 / Sergei Jutkevitsh)
Lisätieto: 
kompilaatioelokuva • sonorisoitu
Ensimmäisessä ja tunnetuimmassa teoksessaan Romanovien dynastian tuho (Padenije dinastii Romanovyh, 1927) ohjaaja Esfir Shub leikkasi menneen ajan viattomat uutisfilmiotokset älylliseksi ja ideologiseksi analyysiksi ristiriitojen repimästä sääty-yhteiskunnasta, joka sisälsi oman tuhonsa siemenet.

Esfir Shub (1894–1959) on paitsi elokuvan historian merkittävimpiä naispuolisia ohjaajia myös uuden lajityypin uranuurtaja. Kompilaatio- eli kooste-elokuvia oli tehty jo 1890-luvulla, ja laji koki merkittävän kukoistuksen ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehdyissä koosteissa ”suuresta sodasta”. Mutta Shub teki ensimmäiset kokonaan varhaisemmin kuvatuista uutismateriaaleista leikatun elokuvan eli kompilaatioelokuvan klassikot. Hän toimi aluksi leikkaajana ja kokosi uudelleen 1920-luvun alussa ulkomaisia elokuvia; yhdessä Eisensteinin kanssa hän pisti Fritz Langin Mabusen uuteen ja kukaties parempaan uskoon.

Romanovien dynastian tuho on leikattu erittäin suuresta ja ainutlaatuisesta lähinnä vuosina 1912–1917 kuvatusta materiaalista. Armottomassa kuvauksessa tsaarinvallan viimeisistä hetkistä nähdään rinnakkain proletariaatin ja maatalousväestön köyhyys ja vallanpitäjien rikkaus: papiston, upseeriston ja aateliston ylpeä esiintyminen mitaleihin haudatuissa univormuissaan – ja myös heidän taustavoimansa sotaan varustautuvassa Euroopassa, jossa kuningaskunnat elävät viimeisiä kuumeisia viikkojaan ja kaiuttavat iskulauseitaan isänmaasta ja uskonnosta.

Romanovien dynastian tuho valmistui helmikuun vallankumouksen 10-vuotisjuhlallisuuksiin ja samaan aikaan oli syntymässä lokakuun vallankumousjuhliin tähdätty ja siihen mennessä myös ensi-iltansa saava Suuri tie. Molemmat elokuvat syntyivät Sovkinon tuottamina ja yhteistyössä Vallankumouksen museon kanssa, jolle oli sälytetty vastuu dokumentaarisesti arvokkaan elokuvamateriaalin säilyttämisestä. Uutiskatsauksia oli kuvattu silmälläpitäen hyvin vähän niiden pysyvää arvoa, mutta Shub pystyi antamaan niille historiallisten kronikoiden dramaattisen muodon. ”Käytännössä tämän toteuttaminen ei ollut helppoa", Shub luonnehti. "Kesti kauan ennen kuin Sovkinon hallinto suostui pyyntööni tehdä tällainen elokuva helmikuun vallankumouksen vuosipäiväksi ja vasta elokuussa 1926 pääsin aloittamaan ensimmäisen itsenäisen suuren työni: Romanovien dynastian tuhon”.

Shub muisteli itse: ”Tämä ja kaksi seuraavaa elokuvaani täyttivät elämäni kolme seuraavaa vuotta etsimisen, löytämisen ja historiallisten elokuvadokumenttien 'keksimisen' ilolla – mutta tämä ei tapahtunut missään elokuva-arkistoissa, sillä mitään sellaista ei tuolloin ollut. Goskinon kosteissa kellareissa, Kino Moskovassa, Vallankumouksen museossa lojui negatiivilaatikoita ja satunnaisia kopioita, eikä kukaan tiennyt, mitä ne sisälsivät.”

Sensitiivisemmin kuin Vertov ja huolellisemmin kuin kukaan toinen uutiskatsausten leikkaaja maailmassa Shub tutki koko säilyneen uutiskatsausarkiston, ruutu ruudulta, löytäen jokaisesta kuvasta viitteitä ja yhteyksiä jollaisia vain kouliintunut leikkaaja pystyy tekemään. Shubilla oli takanaan noin 200 ulkomaisen ja kymmenen venäläisen elokuvan leikkaustyö, jonka antamalla kokemuksella hän pystyi välittämään uutiskatsaukseen uuden ulottuvuuden. Romanovien dynastian tuhossa hän toi takaisin elämään tai antoi uuden taiteellisen, dramaattisen elämän aineistolle, jota siihen saakka oli pidetty korkeintaan historiallisten fragmenttien luonteisena. Rinnastamalla näitä ”todellisuuden palasia”, hän pystyi saamaan esiin ironian, absurdisuuden, paatoksen ja suuruuden sävyt, jotka muutamiin katkelmiin myötäsyntyisesti sisältyivät. Niinikään Shub käytti hyväkseen tsaariperheen ja sen jäsenten toiminnan yksityisiä ja julkisia elokuvakronikoita rakentaakseen uudelleen tapahtumat, jotka johtivat dynastian kukistumiseen helmikuussa 1917.

– Peter von Baghin (Elokuvan historia, 1975) ja Jay Leydan (Kino – A History of the Russian and Soviet Film, 1973) mukaan ST