Arpi (1976)

Blizna
Ohjaaja: 
Krzysztof Kieslowski
Henkilöt: 
Franciszek Pieczka, Mariusz Dmochowski, Jerzy Stuhr
Maa: 
Puola
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
S
Kesto: 
112 min
Teemat: 
KRZYSZTOF KIESLOWSKI
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Krzysztof Kieslowskin ensimmäinen pitkä elokuvateatterielokuva Arpi (1976) suuntaa katseen pikkukaupungin onnahtelevaan tehdashankkeeseen. Pohjimmiltaan se esittää kysymyksen suunnitelmataloudesta ja osoittaa, että se ei toimi. Yhteiskuntasuhteita hoitavaa politrukkia esittää Jerzy Stuhr.

Arpi on Krzystof Kieslowskin ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva, ja se valmistui vuonna 1976. Elokuvaa ei täysin hyllytetty, mutta Puolan viranomaiset piilottelivat sitä ja kohtelivat sitä niin huonosti, ettei sitä nähty juuri missään. Vasta kun Kieslowskin ranskalainen tuottaja Marin Karmitz, joka tuotti Kolme väriä -sarjan, toi Ranskassa teattereihin joukon ohjaajan varhaisia elokuvia, myös Arpi pääsi kansainväliseen levitykseen.

Haastattelukirjassaan Kieslowski on Kieslowski ohjaaja panettelee tätä varhaista elokuvaansa. Hän määrittelee sen sosialistiseksi realismiksi ja moittii käsikirjoitusta. Näin ankara ei kenenkään muun kannata olla tätä elokuvaa kohtaan. Arpi valmistui samaan aikaan kuin Marmorimies, ja näin jälkiviisaasti arvioiden se on huomattavasti rehellisempi kuin Andrzei Wajdan kohuttu elokuva. Arpi ei liioin ole sosialistisesti realismia. Siitä puuttuu kokoaan Stalinin suosikkielokuvien hurraahenki ja sokea optimismi. Sen sijaan Arvessa on Kieslowskin kaikkein Puolassa tekemien näytelmäelokuvien vankka kosketus todellisuuteen, arjen karua tasatahtisuutta myöten.

Elokuva aiheena on sosialistinen järjestelmä sinänsä, ei sen vähempää. Se näyttää, miten järjestelmä toimii, osoittaa että se ei toimi, ja näyttää vielä, miten mahdotonta kenenkään on kantaa tässä systeemissä vastuuta tai tehdä ratkaisuja. Elokuva kertoo suuren kemiantehtaan perustamisesta. Projekti keplotellaan liikkeelle välittämättä kokonaisedusta tai ekologiasta. Järjestelmä pullauttaa käynnistystyötä johtamaan keski-ikäisen, perheellisen miehen, jolla on riittävästi meriittejä. Hän osoittautuu kunnon kansalaiseksi, joka yrittää hoitaa tehtävää kohtuullisesti ja järkevästi. Mutta järki ei siinä riitä ja moraalista on haittaa. Yritettyään aikansa kuunnella sosiologeja, rakentajia, kyläläisiä ja poliittista johtoa hän lopulta turhautuneena eroaa. Samaan aikaan kuuluvat Gdanskin telakalta ensimmäiset lakkouutiset. Eletään siis vuotta 1970. Johtaja Bednarziaa uuden tuulet eivät pelasta.

Arpi on hyvää Kieslowskia. Se on pessimistinen ja samalla satiirinen. Yleiset asiat ja yksityisten ihmisten elinmahdollisuudet ja toiveet nivoutuvat kokonaisuudeksi, jossa ei ole valheellisia äänenpainoja eikä alleviivattuja totuuksia. Johtaja Bednarzin tilanne kuvataan mielenkiintoisesti, ja hänestä kasvaa kertakaikkisen tosi hahmo. 1970-luku on elokuvassa kaikkialla, niin maailmankuvassa, kerronnassa kuin tyylissäkin. Sepitteitäkin tehdessään Kieslowski oli loistava dokumentaristi ja oman aikansa, kulloisenkin ajan, kuvaaja. Kieslowskin ilmaisua hallitsee vielä dokumentaarinen ote, hän ennakoi myös arkisten puuhien taustalla patoutuvat muutoksen paineen. Oikean ja väärän, rehellisyyden ja valehtelun rajat ovat elokuvassa häilyviä kun kukaan ei suotu kantamaan vastuuta tekemistään virheistä. Teos paljastaa lähes raportin selkeydellä sosialismia nakertaneet vinoumat ja systeemin romahdusta edeltäneen syvän lamaannuksen.

Franciszek Pieczka esittää pääosaa kerta kaikkiaan rikkeettömästi. Jerzy Stuhr tehtaan yhteiskuntasuhteita hoitavana politrukkina on verraton. Hänestä tuli tämän jälkeen yksi Kieslowskin läheisiä työtovereita.

– Helena Ylänen, HS Nyt 5-12.12.1997, Tapani Maskula, Turun Sanomat 20.10.2002 – HB 2.1.2004