Englantilainen potilas (1996)

The English Patient/Den engelska patienten
Ohjaaja: 
Anthony Minghella
Henkilöt: 
Ralph Fiennes, Juliette Binoche, Willem Dafoe, Kristin Scott Thomas, Naveen Andrews
Lisähenkilöt: 
kuvaus John Seale
Maa: 
GB/USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
160 min
Teemat: 
ANTHONY MINGHELLA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Michael Ondaatjen romaanista
Michael Ondaatjen Booker-palkitun romaanin sovitus Englantilainen potilas (The English Patient, 1996) oli Anthony Minghellan suurtyö ja voitti yhdeksän Oscar-palkintoa, mukaan lukien paras elokuva, ohjaus ja kuvaus (John Seale). Toisen maailmansodan ajan Italiaan ja Pohjois-Afrikkaan sijoittuva elokuva on suurten tunteiden kertomus intohimosta, muistista ja vastausten etsimisestä. Pääosissa loistavat Ralph Fiennes, Juliette Binoche ja Kristin Scott Thomas.

Vuoden 2008 maaliskuussa aivoverenvuotoon 54-vuotiaana menehtynyt, Britannian elokuvainstituutin johtajanakin työskennellyt Anthony Minghella ehti uransa aikana ohjata teatterilavojen ja television ohella kuusi näytelmäelokuvaa valkokangasta varten. Minghellan töiden keskeinen teema, fyysisenä etäisyytenä ja täyttämättömänä kaipauksena ilmenevä rakkaus on aiheena myös tämän läpimurtoelokuvassa, Saul Zaentzin (Yksi lensi yli käenpesän) tuottamassa Englantilaisessa potilaassa (1996).

Michael Ondaatjen romaaniin perustuva epookki liikkuu haastavasti usealla aikatasolla, kehittyen toisen maailmansodan kynnyksellä Saharassa ja päättyen sen viime hetkillä Firenzen lähettyvillä sijaitsevassa pommitetussa luostarissa. Yhtälailla prologin kuin epilogin asemaa ajavassa alussa alasammutun lentokoneen pilotti – myöhemmin unkarilaiseksi kreivi Almasyksi osoittautuva ”englantilainen potilas” – makaa muodottomaksi palaneena ja kuolemaa odottaen luostarin sängyssä. Hänen ainoana seuranaan ovat miestä säälivä kanadalainen sairaanhoitaja Hana, brittiarmeijaan kuuluva pomminpurkajakaksikko sekä paikalle eksyvä, kostonjanoinen ja katkeroitunut vakooja Caravaggio. Intohimodraaman keskeisin arvoitus kietoutuu kertojana toimivan arkeologikreivin menneisyyteen ja epätoivoiseen rakkauteen ystävänsä vaimoa kohtaan.

Visuaalisesti komean, sotaan ja eksoottisiin kuvauspaikkoihin sijoittuvan suurelokuvan budjetti on n. 30 miljoonalla dollarilla suhteellisen halpa. Rahan kerääminen sitä varten osoittautui silti haasteeksi Foxin kaltaisten isojen yhtiöiden teilattua elokuvan melko tuntemattomien näyttelijöidensä vuoksi. Pienen Miramaxin viimein rahoittamasta filmistä tuli yhdeksän Oscarin voittamisen myötä kuitenkin menestys. Kokonaisuutena persoonallinen teos muistuttaa suuria historiallisia klassikoita aina Casablancasta David Leanin Arabian Lawrencen ja Tohtori Zhivagon kaltaisiin eepoksiin. Elokuvan aihealue hyppii petoksesta aviorikokseen, anteeksiannosta kuolemaan. Tärkeitä teemoja ovat myös brittiläisen imperiumin sammuvan loistokauden sekä sodan haavoittamien ihmiskohtaloiden kuvaaminen.

Huolimatta siitä, että Ondaatjen Booker Prize -palkittua romaania on pidetty mahdottomana filmata, on kuvausryhmän kanssa tiiviistä yhteistyötä tehnyt kirjailija pitänyt lopputulosta varsin onnistuneena. Yli kaksi- ja puolituntinen tyylitietoinen viihde-elokuva ei kompastu kestoonsa tai imeliin tunnekuohuihin. Ankeista kehyksistä huolimatta yleisilme liikkuu ajan patinoiman sentimentaalisuuden, riipaisevan kaipauksen sekä yhteen nivoutuvien kohtaloiden väliä pehmeästi.

Kamera-ajoissa on aitoja kokemuksia mahdollistavia kuvia ja upeaa jälkeä tehnyt kuvaaja John Seale on Oscarinsa ansainnut. Kreivi Almasya tulkitsevan Ralph Fiennesin eläytyminen on intensiivistä ja Hanaa näyttelevän ranskalaisen Juliette Binochen kasvot korostavat hahmon toiveikkuutta, myös erästä filmin teemaa. Sota kumpuaa dramatiikkaa ja Italian maaseutu hehkuu rauhaa teoksessa, joka todistaa, ettei historiallisen eeppinen rakkauselokuva vielä ole kuollut.

– Lapin Kansa 10.6.1997 ja muiden lähteiden mukaan Joonatan Nikkinen 14.5.2013