Larry Flynt - minulla on oikeus (1996)

The People vs. Larry Flynt/Larry Flynt - Rätten är min
Ohjaaja: 
Miloš Forman
Henkilöt: 
Woody Harrelson, Courtney Love, Edward Norton
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Scott Alexander, Larry Karaszewski
Maa: 
USA/Kanada
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
131 min
Teemat: 
MILOŠ FORMAN
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Larry Flynt – minulla on oikeus (1996) -elokuvassa 1970-luvun rosoisesta pornokeisarista leivotaan sananvapauden airuetta. Omasta mielestään Flynt oli ”sananvapauden hinta”. Woody Harrelson on öykkärimainen Larry Flynt ja Courtney Love hänen stripparitähtivaimonsa.

Larry Flynt – minulla on oikeus ei koskaan ratkaise perusdilemmaansa: kuinka tehdä Hollywood-elokuva hard core –pornon tekijästä. Tuloksena on usein nokkela ja dramaattinen puhdistamisharjoitus, jonka aikana kaikki potentiaalisesti häiritsevät tai vaaralliset elementit on siistitty ja alistettu valtavirtaelokuvan läpitunkevalle puhtaudelle. Nämä jännitteet nousevat esille eräässä varhaisessa kohtauksessa. Flynt, moitittuaan Playboy-lehteä sen johdosta, että se pilkkaa lukijakuntaansa julkaisemalla vakavia artikkeleita, jollaisia kukaan ei koskaan lue pornolehdestä, ottaa osaa Hustlerin kuvauksiin. Hän opastaa kuvaajaa (joka yrittää saada aikaan jotakin tyylikästä kukkien avulla) vähentämään taiteellisuutta ja tekemään mallin asennosta eksplisiittisemmän todeten: "Naisen vaginassa on paljon enemmän moraalisuutta kuin hänen kasvoissaan." Tämä, kuten suuri osa elokuvan dialogia on kyllä hauskaa, mutta ensinnäkään emme pääse näkemään tätä moraalisesti suuntautunutta sukuelintä, sillä se on hyvän maun mukaisesti sumennettu. Toiseksi, onko meidän tosiaan tarkoitus uskoa, että Larry Flynt olisi vuonna 1972 käyttänyt sanaa "vagina"? 1990-luvun poliittisen korrektiuden aave ujuttautuu kuvaan.

Larry Flynt on hieman samantapainen elokuva kuin Forrest Gump. Armeliasta kyllä Amerikan viimeaikaista kehitystä ei kartoiteta Formanin elokuvassa pyhän hullun satunnaisten tekosten vaan nokkelan, mukaansa tempaavan showmiehen tekopyhyyttä vastaan käymän taistelun kautta, Flyntin elämä leikkaa kaikkien aikansa poliittisten debattien kanssa: mukana ovat seksuaalinen vapautuminen, feminismi, reaganismi, evankelismi, sensuuri. Flyntin käyttäminen edustavana hahmona epäproblematisoi hänen henkilönsä, kun jokainen subversiivinen tekonen (tähtilipun käyttäminen vaippana oikeussalissa, Jerry Falwellin tyhjänpäiväisen tekopyhyyden korostaminen levittämällä mainosta, jossa vihjaillaan hänen harjoittaneen seksiä äitinsä kanssa), vesitetään yhdeksi ja samaksi viestiksi siitä, että kyse on pelkästään sananvapaudesta. Hustler-lehden perustajan liittäminen kansallisen suurenmoisuuden ylistämiseen synnyttää hankalan kompromissin, ja elokuva on parhaimmillaan kun se ajoittain irrottautuu liberaalista pakkopaidastaan. Tämä tapahtuu enimmäkseen alkupuolella (ennen kuin Amerikan perustuslain imperialistinen fetisointi tulee mukaan toden teolla), kun lehden toimituskunta keskustelee ajatuksesta toteuttaa pornoversio Ihmemaa Ozista. Eräs mukanaolijoista mutisee: "kyllä jotkut asiat sentään ovat pyhiä".

Flynt pröystäilee karkeudellaan. Hänen riemukas nuhruisuuden ylistyksensä pelastaa hänet. Hän julistaa halvaantumistaan seuranneiden vuosien huumeiden sumentamalta vaellukseltaan palatessaan päällään jatsahtava sitruunankeltainen puku: "Pervertikko on palannut."  Onneton keskusneiti kuuluttaa julistuksen virallisen monotonisella äänellä yhtiön kaiutinjärjestelmään. Kaikista varauksista huolimatta tämä biopic toimii, koska Flyntin elämä ei voi olla muuta kuin kiehtova, mutta on sääli että Forman marginalisoi tämän anarkistisen, turhautuneen pornontekijän radikalismin, joka ylsi pyörätuolissaan Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen asti.

 – Stella Bruzzin mukaan (Sight & Sound, March 1997)