Trainspotting (1996)

Ohjaaja: 
Danny Boyle
Henkilöt: 
Ewan McGregor, Ewen Bremner, Jonny Lee Miller, Robert Carlyle
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus John Hodge (Irvine Welshin romaanin pohjalta)
Maa: 
GB
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
94 min
Teemat: 
PARHAAT INDIE-SOUNDTRACKIT
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Danny Boylen ohjaama Irvine Welsh -filmatisointi Trainspotting (1996) sijoittuu Edinburghin underground-maailmaan. Näköalattomuus yhdistyy levottomuuteen Rentonin, Spudin, Sick Boyn ja Begbien huumehöyryisessä elämässä. Ikimuistoinen soundtrack yhdisti konemusiikkia ja brittipoppia, Iggy Popin ”Lust for Life” sekä Underworldin ”Born Slippy (NUXX)” määrittävät elokuvan mielentilaa.

Danny Boyle teki läpimurtonsa mustalla komedialla Shallow Grave – murhaleikki (1994) ja menee hirtehisen tosielämän huumorin lajissa vielä pitemmälle elokuvassa Trainspotting, joka perustuu Irvine Welshin suomeksikin ilmestyneeseen kulttikirjaan. Ohjaaja Boylen lisäksi Trainspottingin takana ovat Shallow Graven muutkin keskeiset tekijät, tärkeimpinä käsikirjoittaja John Hodge, tuottaja Andrew Macdonald sekä pääosaa esittävä Ewan McGregor. Mukana ovat niin ikään Shallow Graven lavastaja ja leikkaaja, joten kyseessä on nykyelokuvassa harvinaisen kiinteä tekijäryhmä.

Trainspotting kertoo viidestä edinburghilaisesta nuoresta, joiden elämänsisältönä ovat huumeet, alkoholi ja pikkurikokset. Huumeorjuuden ja siitä irti pyristelyn ankeasta aiheesta huolimatta elokuva on mahdollisimman kaukana brittielokuvan tyypillisestä arkirealismista. Boyle ja kumppanit  ovat tehneet siitä villisti visuaalisen mustan huumorin kukkasen, joka tekee oikeutta sekä sisäisen monologin kannattelemalle alkuteokselle että sosiaaliselle miljöölle, Edinburghin rapistuvalle lähiötodellisuudelle, josta on aistittavissa koko köyhän pohjoisen inho eteläisiä alistajia kohtaan.

Boylen ohjauksessa kauhistuttavat ja koomiset ainekset sekoittuvat groteskiksi painajaisfarssiksi, joka ei sen enempää tuomitse kuin ihannoikaan huumeita tai niitä kiivaasti käyttäviä päähenkilöitään. Trainspotting toimii samalla kertaa sekä komediana että tragediana, protestina ja varoitushuutona, se tavoittaa uskomattoman moninaisia tunnetiloja ja sielunmaisemia. Jengin elämä näyttäytyy kaaoksena, jonka yllä väijyy kaiken aikaa kuoleman varjo aidsin tai yliannostuksen muodossa. Pikkuvauva menehtyy rähjäisessä kämpässä Renton asioi Skotlannin niljakkaimmassa vessassa, jonka pöntönalaiseen maailmaan hän sukeltaa oopiumiensa perään elokuvan hillittömimmin surrealistisessa jaksossa.

Trainspottingissa on jo ehditty nimittää ”1990-luvun Kellopeliappelsiiniksi”. Ilmeistä sukulaisuutta onkin vaikkapa siinä, miten kumpikin on visuaalisesti vangitseva ja moraalisesti monimerkityksinen kuvaus yhteiskunnan ulkopuolella elävästä nuorisojengistä nähtynä uhmakkaan ja verbaalisesti lahjakkaan jäsenensä kautta. Myös Trainspottingin oikullisen tarinan jäsentää katsojalle sen päähenkilön vahvasti slangipitoinen, ilmiömäisen taidokas kertojanääni. Slangi ja skottimurre tunkevat esiin niin paksuna, että elokuva jouduttiin tekstittämään Yhdysvaltain levitystä varten.

– Tarmo Poussun (IS 12.7.1996), Antti Lindqvistin (Katso 26/1996) ja muiden lähteiden mukaan ST