Herkules voittaa helvetin (1961)

Ercole al centro della terra/Herkules besegrar helvetet
Ohjaaja: 
Mario Bava
Henkilöt: 
Reg Park, Leonora Ruffo, Christopher Lee
Maa: 
Italia
Tekstitykset: 
svensk text
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
91 min
Teemat: 
CHRISTOPHER LEE
Lisätieto: 
English version
Manalaan matkaavassa Mario Bavan kauhufantasiassa Herkules voittaa helvetin (Ercole al centro della terra, 1961) Christopher Leesta tuli velhokuningas Licos, joka nostattaa kuolleiden armeijan Herkuleen kimppuun. Upeita näkyjä vilisevän seikkailun kehystetty juliste on bongattu Tuomari Nurmion seinältä.

”Niin elokuvakerhoissakin päivystävät harrastajat saattavat tässä vaiheessa kysyä: niin, mutta kuka hitto on Mario Bava”, Kari Salminen kirjoitti Ilta-Sanomien tv-kolumnissa 5.7.2002, kun vaihtoehtokanava MoonTV esitti sarjan Bavan (1914-1980) ohjaamia elokuvia. ”No, ei enempää eikä vähempää kuin 1900-luvun jälkipuoliskon merkittävin italialaisohjaaja.”

”Mario Bavan elokuvat eivät edes ole unohdettuja kulttielokuvia eivätkä varsinkaan roskaelokuvia, vaan transsendentaalisia taideteoksia, joissa värit, kamerankäyttö, vihjeet ja tunnelmat ovat tarinan logiikkaa ja rautaista tekniikkaa tärkeämpiä elementtejä.” Luonnehdinnat pätevät Bavan toiseen elokuvaan, kreikkalaiseen mytologiaan pohjaavaan kauhufantasiaan Herkules voittaa Helvetin, vaikka se ei MoonTV:n sarjaan sisältynyt. Elokuva on ohjaajan töistä ensimmäinen, joka pääsi Suomessa teatterilevitykseen (Adams Filmin maahantuontina 1962) ja valtakunnan verkkoon (MTV esitti sen elokuussa 1984), ellei yhtä tv-minisarja Odysseian jaksoa lasketa.

1950- ja 1960-lukujen taite oli Herkuleen ja muiden Antiikin atleettien urotöiden italialaistulkintojen kukoistuksen aika. Pääosissa patsastelivat toistuvasti amerikkalaiset kehonrakentajat. Jo ennen ohjaajaksi ryhtymistään Bava oli peplum-nimellä tunnetun suuntauksen tärkeä taustavoima. Spektaakkelikuvastoa huokeilla resursseilla loihtinut Bava kuvasi ja teki tehosteita Pietro Franciscin elokuviin Voittamaton Herkules (1958) ja Herkules ja Lyydian kuningatar (1959), jotka ovat lajin kaupallisia lippulaivoja. Herkules voittaa Helvetin on puolestaan jäänyt aikakirjoihin peplumin mielikuvituksellisimpana huippuna.

Orfeus-myytin aineksia Herkules-tarustoon sekoittavan kertomuksen perusjännite on Bavan tuotannossa lajityypistä toiseen toistuva rakkaustarina, jonka toinen osapuoli on kuollut tai muuten inhimillisen elämän ”rajan takana”. Herkuleen (Reg Park) puoliso, prinsessa Deianira (Leonora Ruffo), ei enää tunnista miestään, koska on joutunut mustaa magiaa käyttävän sukulaismiehensä kuningas Licon (Christopher Lee) katalan vaikutuksen alaiseksi. Prinsessan sielunvoimien palauttaminen edellyttää taikaesineiden, kultaisen omenan ja Unohduksen kiven hankkimista Manalasta ja lumotuista paikoista. Kivinen hirviö Prokrustes (”Venyttäjä”) ja haudasta nousevien kuolleiden armeija ovat värikylläisen vaelluksen mieleenpainuvimpia vastustajia.

Bavan kyky luoda ”transsendentaalisia taideteoksia” merkitsi usein kiehtovien varjotodellisuuksien rakentamista kiireesti tehtyjen tai latteiden käsikirjoitusten pohjalta. ”Näkemyksekäs ohjaaja vastaan hätäiset skenaristit” -tulkinta ei välttämättä tee oikeutta Herkules voittaa Helvetin -elokuvalle, jonka kirjoittajatiimiin kuului muun muassa idearikas ja huumorintajuinen nuoremman polven peplum-ohjaaja Duccio Tessari. Kun Bava keskittyi ohjaajana kauhuun, Tessari siirsi peplumin dynamiikkaa lännenelokuvan pariin Homeroksen Odysseian loppuvaiheisiin perustuvan Lännen vaarallisin mies -westernin ohjaajana.

Herkulesta muutamissa elokuvissa esittänyt Reg Park tuli myöhemmin tunnetuksi bodauksen ja filmitähteyden suosituimman yhdistäjän Arnold Schwarzeneggerin esikuvana ja ”mentorina”. Lico edustaa näyttelijä Christopher Leen uran kaksijakoista ”puolivampyyrivaihetta”, jolloin hän kieltäytyi kreivi Draculan suositun hahmon esittämisestä ja suostui melkein mihin tahansa muihin rooleihin, jotka usein sisälsivät korostetun vampiristisia vivahteita.

Kehystetty suomalainen Herkules voittaa Helvetin -juliste komeili suomalaisen rockin persoonallisiin sanoittajiin ja tulkitsijoihin kuuluvan Tuomari Nurmion Riihimäen kodin seinällä 1990-luvun lopulla – yleisluontoisena muistona peplum-seikkailujen katsomisesta helsinkiläisissä korttelikinoissa Kallion suunnalla.

– Lauri Lehtinen 3.2.2016