Tahdon naimisiin (1994)

Muriel's Wedding/Muriels bröllop
Ohjaaja: 
P. J. Hogan
Henkilöt: 
Toni Collette, Bill Hunter, Rachel Griffiths
Lisähenkilöt: 
pukusuunnittelija Terry Ryan
Maa: 
Australia
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K7
Kesto: 
105 min
Teemat: 
FASHION FILM FESTIVAL: HÄÄT
RAKKAUS
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
Hääpuku-dress-along la 8.4.2017 klo 21: morsius-, sulhas- ja häävieraspuvut tai Abba-asut päälle!
Tahdon naimisiin (Muriel's Wedding, 1994) on yhtä aikaa melankolinen ja ääneen naurattava satiiri ja kasvutarina. Pikkukaupungin syrjitty tyttö Muriel (loistava Toni Collette) haaveilee satuhäistä. Onni ja hyväksyntä löytyvät lopulta aivan toisaalta, Abban tahdissa. Pitkän uran tehnyt pukusuunnittelija Terry Ryan yhdistää vulgääriyden ja romantiikan.

90-luvun menestyksekkäimpiä australialaiskomedioita, Priscilla – aavikon kuningatar ja Tahdon naimisiin, yhdistää yllättäen intohimoinen suhde Abba-yhtyeen musiikkiin. Abba-hitit tahdittavat humoristisen temaattisesti etenkin jälkimmäistä elokuvaa, jonka ”häähimoinen” päähenkilö Muriel Heslop (Toni Collette) poimii elämänfilosofiansa suoraan ”Dancing Queenista” ja muista bändin ikivihreistä. Abba merkitsee Murielille pakoa ankeasta todellisuudesta.

Aviopari P.J. Hoganin ja Jocelyn Moorhousen esikoispätkä on satiirinen komedia, joka siirtyy sujuvasti tragediasta hirtehiseen huumoriin ja takaisin. Tapahtumat sijoittuvat Porpoise Spit -nimiseen pikkukaupunkiin, missä Muriel haaveilee pakkomielteenomaisesti omasta naimisiinmenosta. Asiat kotona eivät kuitenkaan ole auvoisesti, sillä Heslopin perhe jos mikä on kroonisessa kriisissä – epäonnistunut poliitikkoisä (Bill Hunter) ei anna arvoa vaimolleen tai vähemmän kauniille tyttärelleen. Muut perheenjäsenet voivat myös pahoin, ja se myös näkyy.

Kun tuttavan häissä heitetty morsiuskimppu lennähtää Murielin syliin, muuttuu neidon häähalu varsinaiseksi pakkomielteeksi, minkä myötä komedia vaihtaa maisemansa suurkaupungin, Sydneyn, humuun. Saippuaoopperamaisine käänteineen Tahdon naimisiin saattaisi helposti jäädä höyhenenkeveäksi höpönlöpöksi, mutta käsittelytavan poikkeuksellisuus ja raikkaus antavat aiheelleen kirpeänsuloista substanssia. Elokuva käsittelee paitsi avioliitto-instituutiota myös muita yhteiskunnallisia ilmiöitä kuten työttömyyttä, korruptiota, jopa itsemurhaan johtavaa henkistä pahoinvointia. Murielin tarina ei moralisoi, vaikka sitä voi pitää moraalisena. Kaiken kaikkiaan Hoganin saavutus on huomionarvoinen kaikessa vilpittömyydessään ja energisyydessään; Tahdon naimisiin ei ujostele tai kosiskele ketään tai mitään. Ihmisten yleisen julmuuden rinnalla vaikuttaa aina hetkittäin aidon ystävyyden eliksiiri, tuntuu ohjaaja ikään kuin toteavan.

Tahdon naimisiin on paitsi ohjaajansa myös päähenkilöä riemukkaasti tulkitsevan Toni Colletten loistava läpimurto. Collette, jonka ulkomuoto ja olemus ei varmasti jatkossakaan istu helposti printeisen Hollywood-koristuksen muottiin, on roolissaan kerrassaan mainio ilmestys. Colletten Muriel ei ole pelkä fantasioissaan viihtyvä säälittävä kömpelys, jolle sopii nauraa, vaan minuutensa kanssa kamppaileva ruma ankanpoikanen, joka tarpeen vaatiessa osaa myös itse käyttää kyynärpäitään saavuttaakseen tavoitteensa. Mainion arvosanan saavat myös Murielin parasta ystävää, Rhondaa, esittävä Rachel Griffiths sekä likaiseen peliin paneutunutta isäukkoa tyypittelevä Bill Hunter.

– Pertti Lumirakeen (Demari 19.5.1995) ja muiden lähteiden pohjalta OH