Ansa (1965)

Nattmara
Ohjaaja: 
Arne Mattsson
Henkilöt: 
Ulla Jacobsson, Gunnar Hellström, Mona Malm
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Per Wahlöö
Maa: 
Ruotsi
Tekstitykset: 
suom. tekstit
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
103 min
Teemat: 
TRILLERI-RUOTSI
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Ruotsalaisen rikoselokuvan mestarin Arne Mattssonin Ansa (Nattmara, 1966) tarjoaa hiipiviä kamera-ajoja trendimiljöössä, jossa nahka-asuinen psykopaatti vaanii Ulla Jacobssonin (Hän tanssi kesän) esittämää muotisalongin omistajaa.

Yöllä liikenteessä oleva muotitalon johtaja Maj Berg (Ulla Jacobsson) huomaa autostaan tienpientareella makaavan miehen ja pysähtyy katsomaan, onko tämä hengissä. Mies nousee maasta ja yrittää kuristaa Majn, joka pääsee pakoon. Salaperäinen murhayritys ei jää viimeiseksi. Maj ei kuitenkaan kykene todistamaan häneen kohdistuvia hyökkäyksiä poliiseille eikä aviomiehelleen, jotka eivät ota uhkaa todesta. Onko kaikki pelkkää kuvitelmaa?

Ruotsin rikoskirjallisuuden nouseva kyky Per Wahlöö osallistui 1960-luvun keskivaiheilla kolmen Arne Mattssonin jännityselokuvan käsikirjoittamiseen. Hillittömät (Morianerna, 1965), Ansa (Nattmara, 1965) ja Murhaaja – aivan tavallinen ihminen (Mördaren – en helt vanlig person, 1967) eivät ole poliisielokuvia, eivätkä realistisia rikostarinoita, joista Wahlöö ja hänen kumppaninsa Maj Sjöwall (joka hänkin kuului viimeksi mainitun elokuvan skenaristeihin) tulivat tunnetuiksi Martin Beck -romaanisarjan tekijöinä.

Wahlöön ja Mattssonin yhteistyö ei ollut silkkaa sattumaa, arvelee Michael Tapper kirjassaan Snuten i skymningslandet: Svenska polisberättelser i roman och på film 1965-2010 (Nordic Academic Press, 2011): ”Kummankin taiteilijaprofiilissa oli anglosaksinen juonne. Lisäksi molempia kiinnosti rikosgenre ja he jakoivat tunteen siitä, että kriitikot eivät ymmärtäneet heitä.”

Ansa ammentaa aineksensa paranoidin jännityksen elokuvallisesta perinteestä. Mattsson mainitsi esikuvakseen Robert Siodmakin Kierreportaat (The Spiral Staircase, 1945). Muita vaikuttajia lienevät olleet Henri-Georges Clouzot’n Pirulliset (1955), Roman Polanskin Inho (1965) ja monet Alfred Hitchcockin ohjaukset 1940-luvulta Psykoon (Psycho, 1960).

Muotimiljöössä koettu kuolemanvaara tuo mieleen myös Mattssonin oman ohjauksen Punaisen mannekiinin (Mannekäng i rött, 1958), jonka lörpöttelevän vuolas puheliaisuus on vaihtunut kokonaisvaltaisempaan ja hypnoottisempaan painajaismaisuuteen vailla kirjallista sivumakua. Kuva ja ääni saavat puhua puolestaan; tunnelmaa rakentaviin tehokeinoihin kuuluvat massiiviset lähikuvat, vaanivat kamera-ajot, Georg Riedelin sähköisiä ja akustisia soittimia yhdistävä musiikki sekä ahdistavaksi viritetty äänimaailma.

Neuroottisiin tiloihin virittyvä pääosanesittäjä Ulla Jacobsson on jäänyt historiaan kohutusta ja rakastetusta läpimurtoroolistaan maalaispapin tyttärenä draamassa Hän tanssi kesän (Hon dansade en sommar, 1951), joka kuuluu Arne Mattssonin suosituimpiin töihin ja palkittiin Berliinin elokuvajuhlien Kultaisella karhulla. 1950-luvun voittojen jälkeen Mattsson muuttui Ruotsissa haukutuksi ohjaajaksi. Tuottelias veteraani katkeroitui vähitellen elokuvakriitikoille niin voimakkaasti, että muutti 1970-luvulla Espanjaan. Ansan valmistuessa tilanne ei vielä ollut täysin tulehtunut ja elokuva sai lehdistöltä osittain kiittävän vastaanoton. ”Ansassa on niin hyytäviä ja teknisesti taitavia kohtauksia ja jaksoja, että Hitchcock ja Clouzot tulevat mieleen. Kansainvälistä luokkaa”, kirjoitti Stockholms-Tidningin nimimerkki Robin Hood alias Bengt Idestam-Alquist.

Lauri Lehtinen 15.5.2014