Sorry To Bother You (2018)

Sorry To Bother You
Ohjaaja: 
Boots Riley
Henkilöt: 
Lakeith Stanfield, Tessa Thompson, Jermaine Fowler
Maa: 
Yhdysvallat
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
111 min
Teemat: 
KUUKAUDEN ELOKUVA
Kopiotieto: 
DCP
Lisätieto: 
31. Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin yleisökilpailun voittajaelokuva
Sorry To Bother You otti ylivoimaisen voiton kilpakavereistaan Orionin Kuukauden elokuva -kisassa, joka järjestettiin yhteistyössä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin kanssa. R&A:ssa suosituimpien elokuvien joukkoon noussut jenkki-indiehitti on räppäristä elokuvantekijäksi ryhtyneen amerikkalaisohjaajan scifihtävä absurdi komedia rahasta, rasismista sekä oikeista ja vääristä valinnoista.

Samuel R. Delaneyn ja Octavia Butlerin johtama afroamerikkalaisten tieteistarinoiden pitkä marssi instituutioiden läpi on huipentunut viime vuosien megahittielokuviin Black Panther (2018) ja Get Out (2017). Listauksessa piilee essentialismin vaara, mutta elokuvia yhdistää anteeksipyytelemätön tapa kuvata maailmaa mustan kulttuurin näkökulmasta. Esillä ovat kaksi traditiolle tunnuksenomaista haaraa, afrofuturistinen visio radikaalisti toisenlaisesta maailmasta ja afropessimistinen yhteiskuntakritiikki. Sorry to Bother You (2018) edustaa ehdottomasti jälkimmäistä. Se kuitenkin eroaa ”edeltäjistään”, koska sillä on tarkoitus; ei ainoastaan rakentaa uutta, vaan myös kolkata yhteiskuntajärjestyksen tukipilarit paikaltaan. Sorry to Bother You sähisee ja sylkee myrkkyä, eikä kukaan ole turvassa.

”Presto, read the Communist Manifesto”, aloittaa Boots Riley The Coup -yhtyeen ensimmäisen levyn Kill My Landlord vuodelta 1993. Lähettiyritys UPS:n työntekijöiden perustama kokoonpano on jo neljännesvuosisadan ajan puhissut pienen ihmisen asialla, kiroten pankkiirit ja pomot alimpaan helvettiin. Samalla Riley on toiminut erilaisissa ruohonjuuritason organisaatioissa taistellen työläisten oikeuksien puolesta ja rotusortoa vastaan. Sorry to Bother You ponnistaa Rileyn omista kokemuksista puhelinmyyjänä, joskin arkinen realismi siitä on kaukana. Haastatteluissa ohjaaja on painottanut, ettei halunnut tehdä elokuvaa jo käännytetyille, vaan puhua ihmisille joita politiikka ei kiinnosta. Riley ei halunnut kriitikoiden toteavan tässä olevan elokuva, jolla on sanoma. On parempi jos Sorry to Bother You mielletään vain perin pohjin omituiseksi.

Elokuva sijoittuu vaihtoehtoiseen todellisuuteen Kalifornian Oaklandiin. Cassius ”Cash” Green (Lakeith Stanfield) asuu tyttöystävänsä Detroitin (Tessa Thompson) kanssa setänsä autotallissa ja löytää töitä vain suoramarkkinointiyrityksestä puhelinmyyjänä. Työt alkavat rullaamaan, kun Cash alkaa käyttää myyntipuheissaan ”valkoista ääntään” (koomikko David Crossin ääni). Pian Cash kapuaa jo yrityksen hierarkiassa kohti huippua, jossa häämöttää mystinen Power Callerin paikka. Kuvaan astuu teknologiayritys WorryFree, joka rekrytoi työntekijöitä loppuelämän pituisiin sopimuksiin lupauksilla ilmaisesta täydestä ylläpidosta. Pian yhtiön hirmuinen suunnitelma paljastuu Cashille ja kääntää tämän maailman ylösalaisin. Kierrokset lisääntyvät ja elokuva laukkaa kohti tajunnan horisonttia.

On pieni ihme, että Sorry to Bother You yleensä tehtiin. Riley viimeisteli käsikirjoituksensa jo vuosia sitten ja onnistui väsymättömällä ovien kolkuttelulla lopulta koukuttamaan vaikuttavan tähtikaartin kummalliseen käsikirjoitukseensa. Yksi elokuvan toimimisen elinehdoista onkin upeiden näyttelijäsuoritusten kavalkadi. Jopa puhelinmyyjien ”valkoisiksi ääniksi” löydettiin nimekkäitä tekijöitä; David Crossin lisäksi mukana ovat Patton Oswalt ja Lily James. Ratkaisevaksi taustavoimaksi osoittautui myös kirjailija Dave Eggers, joka julkaisi Rileyn käsikirjoituksen vuonna 2014 McSweeney’s-kustantamonsa teoksena.

Sorry to Bother Yousta näkee kuinka pitkään se on muhinut luojansa pääkopassa. Kaikki on pienintä yksityiskohtaa myöten hiottu juuri oikean näköiseksi ja kuuloiseksi. Hohkaavat neonvärit, Detroitin MURDER- ja KILL -korvakorut sekä ”The Future is Female Ejaculation” -paita, Cashin verinen side ja lopun pupillit laajentavat erikoistehosteet varmistavat elokuvan pysyvän aseman popkulttuurikaanonissa John Carpenterin Pahan kehän (1988) vierustoverina. Puhumattakaan elokuvan riemastuttavasta ääniraidasta, jolla The Coup revittelee yhdessä mm. Tune-Yardsin, Janelle Monáen ja Killer Miken kanssa. Teatteriin mars, menetettävänä ei ole kuin kahleita.

- Joel Aaltonen, 2018