Beast (2017)

Ohjaaja: 
Michael Pearce
Henkilöt: 
Jessie Buckley, Johnny Flynn, Geraldine James
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Michael Pearce
Maa: 
GB
Tekstitykset: 
ei tekstitystä
Kesto: 
107 min
Teemat: 
KUUKAUDEN ELOKUVA
Kopiotieto: 
DCP
Espoo Cinén ohjelmistosta on Orionin lokakuun Kuukauden elokuvaksi poimittu brittihelmi Beast (2017). Tiukassa kotikurissa rimpuileva Moll (Jessie Buckley) tutustuu salaperäiseen nuorukaiseen (Johnny Flynn). Michael Pearcen kypsässä esikoisohjauksessa yhdistyy nuoruuden romanttinen rakkaus laatutrilleriin, jossa jäljitetään brutaalia sarjamurhaajaa. Kerronnan kuvat ovat upeita ja tunnelmat huolella luotuja.

Jersey on Normandian edustalla sijaitseva Iso-Britannian autonominen erityisalue. Idyllinen saari tunnetaan lähinnä suosittuna lomakohteena ja veroparatiisina. Siellä sijaitsee myös ohjaaja Michael Pearcen lapsuudenkoti. Kokopitkää debyyttielokuvaansa Beastia varten Pearce on ammentanut aineksia kotisaarensa myyteistä ja tarinoista, jylhästä luonnosta sekä tukahduttavasta ilmapiiristä. Juonen taustalla kytee murhamysteeri, joka pohjautuu Beast of Jerseyksi kutsutun seksuaalirikollisen vaiheisiin 1960-luvulla. Saarta kymmenen vuoden ajan kammottava kumimaski päässään terrorisoineesta hirviöstä kerrotut tarinat olivat osa ohjaajan lapsuuden kudosta. Elokuvan vapautumisen hetket kohdataan metsissä ja kallioiden reunoilla, kun taas keskiluokkaisissa kodeissa yhteisön tukipilarit pitävät paitansa tiukasti napitettuina. Eristyksissä olevalla saarella kaikki tuntevat toisensa.

Eristyksissä on myös 27-vuotias Moll (Jessie Buckley), jota manipuloiva äiti Hilary (Geraldine James) pitää lyhyessä lieassa. Nuoren naisen ei katsota olevan kykenevä huolehtimaan itsestään, joten hän elää kitukasvuista elämää laulaen äitinsä johtamassa kuorossa, työskennellen turistioppaana ja huolehtien dementiaa sairastavasta isästään. Mollin syntymäpäivillä perheenjäsenten alistuksen crescendo katkaisee kamelin selän ja Moll karkaa yön selkään. Pelottavaan tilanteeseen johtavan karkumatkan pelastajaksi saapuu Pascal (Johnny Flynn), joka purkaa väkivallan uhan omalla uhkauksellaan. Työväenluokkainen silokasvo on Mollille vastustamaton vapauden tuulahdus. Pascal toteaa hänen olevan haavoittunut – ja voivansa korjata sen.

Beast hyödyntää satujen perinteitä (torniin lukittu naiivi prinsessa), mutta onnistuu kääntämään ja vääntämään ne tunnistamattomaan irvistykseen. Perheen kammoksuma romanssi punoutuu yhteen saarella kulkevan, nuoria naisia uhreikseen etsivän sarjamurhaajan etsinnän kanssa. Mollin ja Pascalin tapaamisen pelottava alavire ei ole sattumaa. Erotiikan ja väkivallan raja muuttuu häilyväksi, kun ympäröivän maailman estot katoavat. Synkät salaisuudet painavat hahmoja ja pelon ilmapiiri leijuu jokaisessa kuvassa. Kuinka vaaralliseksi silmitön rakkaus lopulta muodostuu? Onko Moll ajautumassa entistäkin pienemmälle saarelle, eristäen itsensä kaikesta paitsi päättömästä ihastuksestaan? Vai tietääkö hän täsmälleen mitä haluaa?

Pearce pitää pelikorttinsa äärimmäisen lähellä rintaansa pitkälle elokuvan loppuhetkiin saakka. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole yllättää tai shokeerata, vaan virittää jännite äärimmilleen. Elokuvan mysteerit eivät ole niinkään tuntemattomia tuntemattomuuksia, jotka säikäyttävät katsojan ponnahtamalla ruudulle tyhjästä oikealla hetkellä. Ne ovat pikemminkin tunnettuja tuntemattomuuksia; tiedämme, ettemme vielä tiedä joitakin asioita. Salaisuudet on kirjailtu Beastin hahmoihin, he kantavat niitä kuin neilikoita rintapielessään. Katsoja osaa odottaa paljastuksia, mutta ei niiden luonnetta.

Beastin valttikortti on vahva näyttelijätyö. BBC:n Sota ja rauha –minisarjan roolisuorituksestaan mainetta niittäneen Jessie Buckleyn muodonmuutos elokuvan edetessä on pienimpiä eleitä myöten uskottava ja Geraldine James on kylmäävä despoottisena äitinä.

 

– Joel Aaltonen 2018