Warhol IV

Ohjaaja: 
Andy Warhol
Teemat: 
ANDY WARHOL 90 / NICO 80
Lisätieto: 
esitetään Andy Warhol: Screen Tests, Reel #23 (US 1964-66, Salvador Dalí, Sterling Morrison, Cass Elliott, Jane Holzer ja muita, 40 min, mykkä) ja Andy Warhol: Sunset (US 1967, 33 min, kertojaäänenä Nico) * 16 mm * ei tekstitystä * yht. 73 min
Warhol luotti kameran todistusvoimaan vailla kirjoitettua tarinaa. Hypnoottinen Screen Tests -sarja (1964–66) on warholilaisen elokuva-ajattelun huipentuma, jossa taiteilija halusi keksiä elokuvan uudelleen. ”Eikö olisikin fantastista, jos voisimme nähdä filmiltä kuinka 1600-luvun ihminen kävelee?” kerrotaan Warholin kiteyttäneen motiivinsa tuijottelun askeettiseen taltiointiin. Sunset (1967) oli tilaustyönä syntynyt ”hengellinen elokuva”, Nicon äänellä höystetty sarja Tyynenmeren auringonlaskuja. Teos löytyi taiteilijan jäämistöstä vasta vuonna 2000.

Andy Warhol (1928–1987) kuvasi vuosina 1964–66 yli 500-osaisen lyhytelokuvasarjan Screen Tests, joista on säilynyt 472 elokuvaa. Sarja koostuu 16-millisistä yhden kelan pituisista leikkaamattomista kamerarullista (à n. 4 min), joissa henkilö istuu kameran edessä periaatteessa tekemättä mitään erityistä. ”Älä räpytä silmiäsi,” oli yleensä ainoa ohje kuvauksissa. Alkuperäinen innoittaja sarjalle oli New Yorkin poliisilaitoksen vuonna 1962 julkaisema kirjanen ”The Thirteen Most Wanted”, joka koostui poliisiarkiston ottamista rikollisten kliinisistä kasvokuvista. Warhol oli innostunut myös valokuva-automaattien standardimaisista muotokuvista, ja oli käyttänyt niitä eräiden maalaustensa lähtökohtina.

Warhol kuvasi elokuvallisia muotokuviaan The Factoryssa spontaanisti vailla etukäteissuunnitelmia. Aluksi hän kutsui niitä ”still-kuviksi” ja ”elokuvamuotokuviksi”, mutta alkoi käyttää niistä systemaattisesti nimikettä ”screen tests” (”koekuvaukset”) vuoden 1965 lopulla, jolloin hän alkoi myös esittää niitä erilaisina koosteina yhdessä muiden elokuviensa kanssa.

Warhol ihaili perinteisen Hollywoodin glamouria ja metodeja. Screen Tests -sarjaa voi katsoa myös Hollywood-studioiden mykkäkauden (ja miksei nykyelokuvankin) standardimaisten teknisten koekuvausten parodiana. Niissä näyttelijä istutettiin kameraan eteen ja pyydetään ottamaan erilaisia ilmeitä ja eleitä, hänen kasvojaan kuvataan eri suunnista ja usein testin tarkoituksena oli kokeilla myös erilaisia meikkejä ja valaisun vaikutusta kasvonpiirteisiin, ts. mitata kaavamaista fotogeneettisyyttä.

The Factoryn dekadentissa ilmapiirissä ”testikuvaukset” muuttuivat kuitenkin välittömästi itsenäisiksi taideteoksiksi, tähtiteollisuuden vaatiman nöyryyttävän itsensä kauppaamisen irvikuviksi. Warholin staattiset ”soveltuvuuskokeet” ovat yhtä aikaa groteskia pilaa elokuvateollisuudesta ja meditatiivisia, lähes abstrakteja elokuvia ihmiskasvojen salaperäisestä topografiasta.

Hypnoottinen Screen Tests -sarja on warholilaisen elokuva-ajattelun huipentuma, äärimmäistä minimalismia, jossa taiteilija halusi keksiä elokuvan uudelleen. ”Eikö olisikin fantastista, jos voisimme nähdä filmiltä kuinka 1600-luvun ihminen kävelee?” kerrotaan Warholin kiteyttäneen motiivinsa askeettisen tuijottelun taltiointiin.

Screen Tests -sarjassa mukana on Warholin taitelijakollegoita, muusikoita, aikansa julkkiksia, taidekriitikoita ja ylipäänsä hahmoja, jotka kuuluivat Warholin The Factoryn lähipiiriin vuosina 1964-66.

New Yorkin The Museum of Modern Art (MoMA) on koonnut levitystä varten Screen Testit 28 koosterullalle. Näytöksessä nähtävässä rullassa (nro 23) tapaamme mm. The Mamas & The Papasin Cass Elliotin, runoilijat Harry Fainlightin ja Piero Heliczerin, korusuunnittelija Kenneth Jay Lanen, taidemaalari Salvador Dalín ja Warholin ensimmäisen ”supertähden” Baby Jane Holzerin harjaamassa hampaitaan.

 

Sunset

Yhdysvallat 1967. Ohjaus: Andy Warhol. Näyttelijät: Nico (kertojan ääni). 16 mm, väri, ääni, 33 min

Sunset on harvinainen tilaustyö, Warholin keskeneräiseksi jäänyt elokuvaprojekti. Vuonna 1964 Menil Collectionin John ja Dominique de Menil tilasivat Warholilta elokuvan, joka olisi luonteeltaan ”hengellinen”. Warhol oli harras katolilainen kuten de Menilitkin. Elokuvan oli määrä tulla esille vuoden vuonna 1968 San Antonion Maailmannäyttelyyn (”HemisFair ’68”), johon pariskunta de Menilitiä oli pyydetty rakentamaan kappeli. Samaisena vuonna 194 De Menilsit tilasivat maalari Mark Rothkolta Houstoniin rakennuksen, josta tuli merkittävä Rothko Chapel.

Tätä tilauselokuvaa varten Warhol kuvasi auringonlaskuja San Franciscossa, New Yorkissa ja East Hamptonissa ja kaavaili niistä sarjallista elokuvaa, jossa auringonlaskuja kenties projisoitaisiin toistensa päälle usealla projektorilla samanaikaisesti.

Kappeli ja siihen suunniteltu laajamittainen näyttely (mm. Robert Indiana, Roberto Matta ja Tony Smith) eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet taloudellisten vaikeuksien takia, joten Sunset jäi Warholilta kesken. Muiden kiireiden keskeltä ei aikaa teoksen viimeistelyyn ja esittämiseen muualla taiteilijalta enää löytynyt: ”Kuvasin paljon auringonlaskuja, mutta en ainuttakaan, joka olisi tyydyttänyt minua.”

Sunsetin aikoihin Warhol oli keskellä tuotteliainta kauttaan. Hän kuvasi viiden vuoden aikana yli 600 elokuvaa, joista moni muukin jäi luonnostelun asteelle.

Sunset on kahdeksantuntisen Empiren ohella yksi harvoja Warhol-elokuvia, joissa ei ole lainkaan ihmishahmoja kuvissa. Sen idea poikkeaa Warholin kuuluisimmista ”staattisista” elokuvista myös yltiöromanttisen kuva-aiheen puolesta. Toisaalta Warhol teki vuonna 1965 silkkipainomenetelmällä mm. yhtälailla kauniita ja värikkäitä Flowers-sarjoja lukemattomien tuhoa ja kuolemaa käsitelleiden teostensa vastapainoksi.

Warholin jäämistöstä löytyi raakaleikkaus, jossa Tyynenmeren rannalla kuvattuja auringonlaskuja oli yhdistetty Nicon ääniraidalla lukemiin minimalistisiin runoihin. Tämän työkopion pohjalta restauroitu Sunset julkaistiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2000, osana The Andy Warhol Film Projectia. Tämä Whitney Museumin ja MoMA:n suurhanke vaalii, ylläpitää ja arkistoi Warholin elokuvatuotantoa. Kolme vuotta ennen kuolemaansa Warhol lahjoitti kaikki filmiensä originaalit The Andy Warhol Film Projectille.

– Mika Taanila 30.8.2018

Lähteet:  Madeleine Luckel: “A Rare and Unfinished Andy Warhol Film Is Screening in Houston”, Vogue 18.8.2016, Molly Grentzel: “Andy Warhol's vision of 'Sunset' is perfectly imperfect”, Houston Chronicle 19.8.2016, Peter Gidal: Andy Warhol – Films and Paintings (1971, Studio Vista / Dutton) ja muita.