Kinokonsertti: Nasty women

Teemat: 
KINOKONSERTIT
Lisätieto: 
Esitetään elokuvat: Victoire à ses nerfs (FR 1907, 2 min), Mary Jane’s Mishap (GB 1903, 4 min), Le Bateau de Léontine (FR 1911, 5 min), Les Ficelles de Léontine (FR 1910, 7 min), Léontine garde la maison (FR 1912, 8 min) Lea Bambola (IT 1913, 6 min) ja Tilly’s Party (GB 1911, 7 min) * 35 mm ja 2K DCP * yhteiskesto 62 min * säestys Anne-Mari Kivimäki ja Eero Grundström (haitari + konepelimanni) sekä Mikael Pessi (cembalo) * liput 12/10 €
Donald Trump luonnehti vaalikampanjansa aikana Hilary Clintonia termillä ”nasty woman”. Siitä inspiroituneina elokuvatutkijat Maggie Hennefeld ja Laura Horak kokosivat Pordenonen mykkäelokuvafestivaalille vuonna 2017 Nasty Women -sarjan, jossa nähtiin koomisia lyhytelokuvia vuosisadan alusta teemana kurittomat ja sopimattomasti käyttäytyvät naiset. Orionissa nähtävä Nasty Women -kinokonsertti on kuratoitu meille tuon sarjan pohjalta. Anarkistisia elokuvia säestävät hanuristi Anne-Mari Kivimäki konepelimanni Eero Grundströmin kera sekä cembalisti Mikael Pessi.

Kinokonsertti Nasty Women pohjautuu Pordenonen mykkäelokuvafestivaalilla vuonna 2017 esitettyyn samannimiseen ohjelmistoon. Ohjelmiston kuratoineet yhdysvaltalaiset elokuvatutkijat Maggie Hennefeld ja Laura Horak ovat kertoneet saaneensa sarjaan idean nasty woman -ilmiöstä, joka puolestaan sai alkunsa Donald Trumpin luonnehdittua vaalikampanjassaan Hillary Clintonia sanoilla ”such a nasty woman”. Tämän seurauksena #IAmANastyWomaBecause-hastag alkoi levitä Twitterissä, ja ”pussy hat” -projekti sai näkyvyyttä vuoden 2017 kansainvälisellä naistenmarssilla. Hennefeld ja Horak ovat koostaneet tämän kinokonsertin ohjelmiston Pordenonessa esitetyistä elokuvista yksinomaan Orionin näytöstä varten.

Nasty Women -koosteen elokuvat ovat vuosilta 1903–1920. Niiden päähenkilöt tekevät sadistisia kepposia, aiheuttavat kaaosta välinpitämättömyydellään ja pitävät hauskaa seurauksista välittämättä. ”Kauan ennen ’pilluhattuja’ […] komedienne-hahmot, kuten Léontine, Rosalie, Cunégonde, Lea, Bridget ja Tilly, sanoivat patriarkaatille suorat sanat iloisen vallattomalla ja tuhoavan välinpitämättömällä asenteellaan sukupuolitettuja sosiaalisia normeja sekä feminiiniseen ruumiiseen liittyviä soveliaisuussääntöjä kohtaan”, kirjoittavat Hennefeld ja Horak. Kinokonsertissa näistä hahmoista tavataan Léontine, Lea ja Tilly.

Léontinen näyttelijä on tuntematon, mutta Léontine-hahmo (Yhdysvalloissa ”Betty”) tunnetaan anarkistisista jekuistaan ja kylvämästään kaaoksesta. ”Iloisen tuhovoimainen slapstick-hahmo riemuitsi päästessään murtamaan jähmeitä institutionaalisia normeja ja ajamaan kulttuurisia konventioita kannattavat raivon partaalle”, kirjoittavat Hennefeld ja Horak. Léontine on kaikkea muuta kuin vamppi: hahmon tuhovoima kumpusi sen tomboy-imagosta. Léontine esiintyy kinokonsertissa kolmessa elokuvassa. Le Bateau de Léontinessa (1911) hän hukuttaa koko rakennuksen voidakseen uittaa pienoismallilaivaa. Elokuvassa Les Ficelles de Léontine (1910) hän huijaa pahaa aavistamattomia ihmisiä, tekee kivuliaita kepposia – ja nauraa lujaa päälle. Léontine garde la maison (1912) -elokuvassa Léontinen kotitalosta tulee kaaoksen tyyssija, kun talo täyttyy vierailla vauvoilla ja koirilla (Léontine etsii sanomalehti-ilmoituksella ”koiraa nimeltä Émile ja pikkuveljeään nimeltä Moustache”, jotka hän on onnistunut kadottamaan).

Entä mikä on pahempaa kuin se, että vaimo on huono kokki? Se, että hän sytyttää keittiön palamaan samalla kun hukuttaa koko talon. Tällaisen vaimon esittelee Victoire à ses nerfs (1907), ja samankaltaista tuhoa aiheuttaa elokuvan Mary Jane’s Mishap (1904) päähenkilö, joka saa hautakiveensä kirjoituksen: ”Here Lies Mary Jane, Who Lighted the Fire with Paraffin. Rest in Pieces.”

Italialaisnäyttelijä Lea Giunchin tähdittämässä Lea Bambolassa (1913) Lean poikaystävä Louis ei halua mennä naimisiin isänsä suosiman isonenäisen morsioehdokkaan kanssa (naista näyttelee mekkoon ja peruukkiin puettu mies). Niinpä Louis ehdottaa, että Lea piiloutuisi näyttelemällä mekaanista nukkea. Lea näyttelee niin hyvin, että onnistuu huijaamaan Louisin sukulaisia.

Konsertin päättää The Night Rider (1920), jossa Texas Guinan näyttelee maatilan omistajaa, joka joutuu karjavarkaiden saartamaksi.  Kun paikallinen lehmipoika ehdottaa, että tämän pitäisi hankkia aviomies avukseen, nainen nappaa yhden vastustelevista karjapaimenista ja pakottaa tämän naimisiin. Kuvioihin astuu kuitenkin komea uusi tulokas, ja sekä aviomiehen että papin osoittauduttua varkaiksi, avioliitto saadaan peruttua. Guinan näytteli sankarillisia lehmityttöjä elokuvissa koko 1910-luvun ja perusti vuonna 1921 oman tuotantoyhtiön. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi New Yorkissa kieltolain aikaan ”yökerhojen kuningattarena.”

The Night Riderin ohjannutta Jay Huntia ja Mary Jane’s Mishap -elokuvan on ohjannutta George Albert Smithia lukuun ottamatta koosteen elokuvien ohjaajia ei tunneta.

Kinokonserttiin musiikin tekevät muusikko Mikael Pessi, joka säestää konsertin alkupuolen cembalollaan, sekä Suistamon Sähköstä tunnetut hanuristi Anne-Mari Kivimäki ja konepelimanni Eero Grundström, jotka luovat säestyksen konsertin kolmeen viimeiseen elokuvaan.

–Katri Tenhola 24.10.2018
Lähteenä on käytetty Maggie Hennefeldin ja Laura Horakin vuoden 2017 Pordenone Silent Film Festivalin katalogiin kirjoittamaa tekstiä.