The Queen of Versailles (2012)

Ohjaaja: 
Lauren Greenfield
Maa: 
USA/Alankomaat/GB/Tanska
Tekstitykset: 
ei tekstitystä
Kesto: 
100 min
Teemat: 
PORVARISTON HILLITTY RAPPIO
Kopiotieto: 
DCP
Lisätieto: 
dokumenttielokuva Versailles'n palatsin kopion rakentamisesta Yhdysvalloissa
Ökyrikkaiden elämää kuvaavan Lauren Greenfieldin dokumenttielokuva The Queen of Versailles (2012) kertoo pariskunnasta, joka rakentaa itselleen Yhdysvaltain kalleinta omakotitaloa. Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi suistaa pariskunnan talouden raiteiltaan, ja lapset joutuvat ensi kertaa miettimään, mitä heistä tulee isona.

Hotelli- ja lomakotibisneksessä vaurastunut David Siegel asuu ja työskentelee Floridassa. Vaimo Jacqueline on kolmekymmentä vuotta nuorempi kuin miehensä ja Mrs. Florida -tittelin onnellinen omistaja, eikä siinä kaikki, koulutukseltaan ”Jackie” on insinööri, joka on työskennellyt aikanaan IBM:llä.

Pariskunta on päättänyt sijoittaa ”Amerikan halvan rahan vuosina” omaisuuttaan kartanoon Orlandon lähettyvillä. Tulevan kiinteistön erikoispiirre on, että se muistuttaa yksityiskohtia myöten Pariisin liepeiltä löytyvää kuuluisaa Versaillesin palatsia. Rakenteilla on siis Yhdysvaltain kaikkien aikojen suurin yksityiskoti – tietenkin vain jos hanke saataisiin loppuun.

Yhdysvallat ja koko maailma ajautui finanssikriisien myötä lamaan vuonna 2008. Tämä aiheutti suuria vaikeuksia Siegelin yrityksille. Perheen oli sopeuduttava muuttuneeseen tilanteeseen. Rakennustyöt keskeytyivät, palvelijat saivat lähteä ja jopa lemmikkieläimet kärsivät hoidon puutteesta. David yrittää pelastaa Las Vegasin omistuksia, Jackien tehtävänä on panna omat ostohimonsa kuriin: me kaikki tiedämme kuinka vaikeaa se on.

David Siegel haastoi tekijäyhtiöt oikeuteen, hävisi jutun ja joutui maksamaan 750 000 dollaria korvauksia tekijäyhtiön juridisen avun kuluista.

The Queen of Versailles voitti Sundancen elokuvafestivaaleilla parhaan ohjauksen palkinnon vuonna 2012, juryn palkinnon Brisbanen elokuvafestivaaleilla ja myös ohjauksen pääpalkinnon RiverRun elokuvafestivaaleilla. Kansainvälinen dokumentaariyhdistys IDA nimitti sen ehdokkaaksi samana vuonna parhaan dokumenttielokuvan titteliä jaettaessa. Kriitikkovastaanotto oli erittäin myönteinen.

– Jari Sedergren 2018