El Compadre Mendoza (1934)

Godfather Mendoza
Ohjaaja: 
Fernando de Fuentes
Henkilöt: 
Alfredo del Diestro, Carmen Guerrero, Antonio R. Frausto
Maa: 
Meksiko
Tekstitykset: 
English subtitles (e)
Kesto: 
81 min
Teemat: 
MEKSIKO
Kopiotieto: 
35 mm
Lisätieto: 
vieraana Chloë Roddick. Päivitys 2.11.: Roddickin vierailu on peruuntunut.
Fernando de Fuentesin El compadre Mendoza (Godfather Mendoza, 1933) tarjoaa kriittisen näkökulman maata 1910-luvulla repineeseen järkyttävään sisällissotaan. Päähenkilö on valtioviisas haciendan omistaja, joka yrittää pysyä väleissä kaikkien kanssa. Elokuvaan sisältyy eräs kaikkien aikojen hienoimmista triangelidraamoista.

Vuonna 1933 Fernando de Fuentes käynnisti Meksikon vallankumousta käsittelevän trilogian, johon kuuluivat elokuvat El prisionero 13 (1933), El compadre Mendoza (1933) ja Vámonos con Pancho Villa (1935). Jos vuosi 1933 oli se, jolloin meksikolainen elokuvatuotanto kasvoi räjähdysmäisesti (21 elokuvaa tuotettiin sinä vuonna, kun vuonna 1931 oli valmistunut vain yksi), se oli myös vuosi, jolloin de Fuentes, yksi meksikolaisen elokuvahistorian tärkeimmistä tekijöistä, teki vaikutuksen järisyttävän kriittisellä näkemyksellään Meksikon vallankumouksesta.

Vaikutteenantajinaan Sergei Eisenstein – joka käynnisti kovaonnisen ¡Que viva México! -elokuvansa teon vuonna 1931 – ja saksalainen ekspressionismi El compadre Mendoza kertoo kahden vallankumouksellisen suuntauksen välisestä konfliktista. Keskushenkilönä on maanomistaja, jonka lojaalisuus vaihtelee aina riippuen siitä, kuka sattuu olemaan vallassa hänen kylässään kulloisenakin ajankohtana. Fernando de Fuentesin edellinen elokuva El prisionero 13 oli joutunut hallituksen ankarien sensuuritoimien kohteeksi. Sen loppu muutettiin yritettäessä laimentaa elokuvan brutaalia näkemystä vallankumouksesta. Sitä vastoin Vámonos con Pancho Villa oli Meksikon kaikkien aikojen kallein elokuva siihen mennessä: se tuotettiin huikealla miljoonan peson budjetilla, mikä oli noin neljä kertaa tavallista suurempi.

De Fuentes uskoi, että meksikolaisen elokuvan ”tulisi olla rehellinen kuvaus meidän elämästämme koko ankaruudessaan ja traagisuudessaan”, ja tosiaankin hänen trilogiansa, sekä yksittäisinä teoksina että homogeenisena kokonaisuutena, tarjoaa yhden kaikkein aidoimmista tutkielmista vallankumouksesta ja siitä yhteiskunnallisesta ja moraalisesta hävityksestä, jonka se jätti jälkeensä – hävityksestä, joka lävisti meksikolaisen yhteiskunnan kollektiivista tietoisuutta monen sukupolven ajan.

– Daniela Michel ja Chlöe Roddick (Il Cinema Ritrovato 2017: Revolution and Adventure: Mexican Cinema in the Golden Age) AA 16.11.2018