Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994)

Four Weddings and a Funeral/Fyra bröllop och en begravning
Ohjaaja: 
Mike Newell
Henkilöt: 
Hugh Grant, Andie MacDowell, John Hannah, Kristin Scott Thomas, Simon Callow
Lisähenkilöt: 
käsikirjoitus Richard Curtis • pukusuunnittelija Lindy Hemming
Maa: 
GB
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
117 min
Teemat: 
FASHION FILM FESTIVAL: HÄÄT
RAKKAUS
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Mike Newellin ohjaama ja Richard Curtisin käsikirjoittama Neljät häät ja yhdet hautajaiset (1994) kertoo nokkelasti ystäväjoukon romansseista ja menetyksistä. Englantilaisen yläluokan häämuoti täyttää kankaan, marenkisena ja hillitympänä. Mainion näyttelijäkaartin pääparina nähdään Hugh Grant ja Andie MacDowell.

”For every happy plot ends with a marriage knot, But there’s no knot, no not for me…”

Charles (Hugh Grant) on 32-vuotias poikamies, jonka ystäväpiiriä tuntuu vaivaavan suoranainen naimisiinmenomania. Mike Newellin menestyksekkään komedian Neljät häät ja yhdet hautajaiset päähenkilöä aviosääty sen sijaan ei vedä puoleensa; itse asiassa Charles on sitoutumiseen kykenemättömän naissankarin maineessa. Kun hurmuri törmää muiden häävieraiden joukossa amerikkalaiseen kaunottareen, Carrieen (Andie MacDowell), näyttää naistenkaataja joutuvan maistamaan omaa lääkettään.

George Gerschwinin klassikosta peräisi oleva sitaatti (yllä) kuvaa Newellin elokuvan henkeä yhtä hyvin kuin sen farssimaiset juhlajaksot. Kuten jo elokuvan nimi antaa olettaa, käydään tarinassa läpi neljä vihkimistä ja yhdet hautajaiset – ensin kolmet häät, sitten hautajaiset, ja lopuksi taas häät. Kaava on varsin toimiva: komedian viidestä eri näytöksestä juuri toiseksi viimeisen kuuluu olla vakavampi. Hauskuus, haikeus ja suru vuorottelevat siten, ettei hyvän maun rajoja koskaan rikota. Tarkastelun kohteena on ystävien joukko, joiden keskinäiset suhteet viehättävät elämänmakuisuudellaan. Ystävysten lisäksi Newell laajentaa näkökulmaansa koko nykyaikaista kolmekymppisten seurapiiriä koskevaksi; ohjaajan tekemät sosiaaliset ja kulttuurilliset havainnot johtavat rehevään tilannekomiikkaan ja innoittuneeseen replikointiin. Taitavasti kuin kapellimestari Mike Newell kuljettaa yleisöään läpi inhimillisen tunneskaalan, jonka ääripäissä ovat toisaalla W.H. Audenin surulaulu Funeral Blues ja toisaalla tohelona pappina hölmöilevän Rowan Atkinsonin (Mr. Bean) verbaalinen ilottelu. Tummasävyisen Tanssi tuntemattoman kanssa -elokuvan (Dance with a Stranger) ja romanttisen Ihanan huhtikuun (Enchanted April) jälkeen ohjaaja Newell on osunut todelliseen kultasuoneen.

Neljät häät ja yhdet hautajaiset tarjoaa tyylipuhdasta, eleganttia viihdettä. Ylelliset häämenot sekä vanhoine että uusine rituaaleineen tarjoavat silmänruokaa ja toimivat parisuhteiden temmellyskenttänä niin hyvässä kuin pahassa. Näyttelijäkaartista ei löydy heikkoa lenkkiä; pääparin ohella huomio kiinnittyy etenkin Simon Callowin rehevään, elämäniloiseen Garethiin ja Kristin Scott-Thomasin estyneeseen Fionaan. Ei siis ihme, että brittifilmi onnistui lyömään itsensä läpi kotimaansa lisäksi myös Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Juuri tämä tapakomedia teki Hugh Grantista kansainvälisen tähden; toisaalta näyttelijä saattoi samalla tulla pysyvästi tuomituksi hämmentyneen ja estyneen kolmekymppisen rooliin. Hauskana anekdoottina kannattaa mainita myös elokuvaan oman esteettisen panoksensa tuoneen floristi myöhempi urakehitys: upeiden kukkalaitteiden luoja sai kohta elokuvan ensi-illan jälkeen työtarjouksen presidentti Bill Clintonilta.

– Helena Yläsen (HS 1.10.1994), Tarmo Poussun (IS 30.9.1994) ym. lähteiden pohjalta OH