Byrokraatin kuolema (1966)

La muerte de un burócrata/En byråkrats död
Ohjaaja: 
Tomás Gutiérrez Alea
Henkilöt: 
Salvador Wood, Silvia Planas, Manuel Estanillo
Maa: 
Kuuba
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svensk text
Ikäraja: 
S
Kesto: 
84 min
Teemat: 
ELOKUVAN HISTORIA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Kuuban vallankumouksesta ei ollut kulunut vielä montakaan vuotta, kun Tomás Gutiérrez Alealla oli pätevät syyt ohjata satiiri nimeltä Byrokraatin kuolema (La Muerte de un burócrata). Täyslaidallinen virkavaltaista meininkiä vastaan svengaa karibialaisittain, ja äimistyttävän metaelokuvan sitaattisikermä yltää Mack Sennettistä Akira Kurosawaan.

Tomás Gutiérrez Alean elokuva on lavea, mutta yllättävän eloisa satiiri kuubalaisen byrokratian liioittelusta. Tarinan punaisena lankana on velvollisuudentuntoisen veljenpojan huono-onniset yritykset saada kaivetuksi maasta setänsä, ”esimerkillisen työläisen” ruumis, joka on haudattu mukanaan ammattiyhdistyskortti toverien kunnianosoituksena. Valitettavasti miehen leski tarvitsee tätä korttia saadakseen eläkkeensä, mutta säännökset määräävät, ettei ruumista saa kaivaa maasta ilman virallista lupaa ennen kuin kahden vuoden kuluttua. Tästä kasvaa painajaismainen, joskin hyvin hauska tapahtumasarja, kun veljenpoika kulkee virkavallan labyrinttimaisia polkuja täyttäen kaavakkeita, keräten leimoja, edeten luukulta luukulle tässä mutkallisessa ryteikössä.

Alean luova ilo tehdä elokuva, joka on osa vanhaa elokuvaperinnettä, olisi ollut ilmeinen, vaikkei hän olisikaan liittänyt alkuteksteihin kunnianosoitusta sellaisille persoonallisuuksille kuin Buñuel, Laurel & Hardy, Keaton, Vigo, Welles, Bergman, Kazan tai Kurosawa. Monet parhaista kohtauksista tapahtuvat itse hautausmaalla. Virallinen rekisteri tuhotaan järjestelmällisesti kauniisti ajoitetussa Laurel & Hardy -rutiinin mukaisessa kohtauksessa. Pöllöt ja kuunvalo lainaavat vampyyrielokuvan tunnelmaa koomiselle yritykselle varastaa sedän ruumis. Alealla on silmää sekä puhuville yksityiskohdille että laajoille ja näyttäville koomisille kohtauksille. Hautausmaalla puhkeaa varsinainen ”kukkasota” ja seppeleet lentelevät joka suuntaan. Raivostunut hautausmaan johtaja murskaa suuret ruumisvaunut yhdessä naiskirjurinsa kanssa, jonka intohimo lain kirjaimeen saa kaikkein vilpittömimmän ilmauksensa siinä pelottavassa tarmossa, jonka hän kohdistaa viholliseen. Kun ruumisvaunuja ruuhkaantuu ajotielle, pienen koiran nähdään vilahtavan piiloon ihmisen luu suussaan. On ehkä yllättävää, että Alean pitkään listaan kunnianosoituksia ei kuulu Billy Wilder, jonka varsinainen tavaramerkki on panna ”tavallinen” ihminen mauttomaan tilanteeseen. Sellaiset yksityiskohdat, kuin veljenpoika viilentämässä vesilasiaan jääkuutioilla, joilla hänen tätinsä yrittää estää ruumiin hajoamisen, on lähellä Wilderille ominaista komediaa, jossa pelko siitä, mitä naapurit sanovat on suurempi kuin tapausten surrealistinen vire.

Alean huumorin maalitauluna on ohimennen myös kaavamainen näkemys taiteen sosialistisesta realismista. Suuressa byrokratian tehottomuuden vastaisessa kampanjassa hautausmaan johtaja, sairaalloisen byrokraatin mallikappale, suunnittelee byrokratian kuolemaa esittävää irvokasta karnevaalilauttaa. Itse ”esimerkillinen työläinen” oli sellaisen koneen keksijä, joka tuottaa liukuhihnalta klassistyylisiä kansallisten suurmiesten pienoispatsaita. Alean voima on siinä, että hän osaa kääntää tällaiset allegoriat komedian kielelle ja saa ne elämään vahvasti mieleen jäävinä kuvina - lisäesimerkkinä veljenpojan pako naamioituneena jättiläismäiseen paperikoriin.

Margaret Tarratt (Films & Filming, Jan 1973) ST.