David Lynch: The Art Life (2016)

Ohjaaja: 
Jon Nguyen, Rick Barnes, Olivia Neergaard-Holm
Henkilöt: 
David Lynch
Maa: 
USA/Tanska
Kesto: 
88 min
Teemat: 
DAVID LYNCH
Kopiotieto: 
2K DCP
Lisätieto: 
dokumenttielokuva David Lynchin taiteesta ja elämästä
Jon Nguyenin, Rick Barnesin ja Olivia Neergaard-Holmin kiehtova dokumenttielokuva David Lynch: The Art Life (2016) keskittyy nuoren Lynchin varhaiseen kutsumukseen kuvataiteilijana. Lynch kertoo avomielisesti lapsuudestaan, kodistaan, huumehörhöilystään ja painajaisistaan. Elokuvan päättyessä valmisteilla on Eraserhead.

Kenties vaikea uskoa, mutta taaperona David Lynch oli kuin kuka tahansa perusvauva: kuumalla ilmalla hän tykkäsi istuskella parhaan kaverinsa kanssa kuralammikossa puun alla ja puristella savista mutaa.

Nykyisin 71-vuotiaan elokuvantekijän kädet ovat edelleen – kirjaimellisesti – savessa, vaikka leikkikenttä onkin vaihtunut Idahon Sandpointista Hollywoodin kukkuloille.

Jon Nguyenin dokumentti kohdentuu Lynchiin kuvataiteilijana. Surrealistisen visionäärin varttumisesta nähdään välähdyksiä rakeisten arkistofilmien ja mustavalkoisten valokuvien kautta. Ainoastaan Lynch itse pääsee ääneen, ja valinta on perusteltu. Hän kertoo avoimesti maalarin-unelmistaan sekä pikkutarkkoja anekdootteja muun muassa synkistä unistaan, rakastavasta perheestään, nuo-ruuden huumekokeiluistaan, yöstään ruumishuoneella ja oudosta naapuristaan, joka luuli itseään kanaksi.

Ketjussa polttavan Lynchin tarinat kuulostavat usein yhtä kummallisilta kuin miltä hänen elokuviensa kohtaukset näyttävät. Tupakan karhentama kertojamurina herättää tarinat eloon, vaikka kohtaukset on kuvitettu vain Lynchin kuvataiteella tai näkymillä ateljeesta, jossa hän luo sekatekniikkatöitään.

Dokumentti loppuu ensimmäisen pitkän elokuvan Eraserheadin (1977) kulisseihin. Eräänä iltana vähän aikaisemmin Lynch oli kokenut, kuinka hänen maalaamassaan taulussa oli mukana liike ja ääni. Sattumaako?

– Marko Ylitalo (Rakkautta & Anarkiaa, 2017)

 

Tässä on taiteilijan omakuva nuorena miehenä. Perhevalokuvien ja kotifilmien äärellä David Lynch muistelee lapsuutensa perhettä ja uransa alkua taiteilijana ja maalarina, joka siirtyi kokeelliseen elokuvaan. Dokumenttielokuvan päättyessä Lynch on vasta noin 25-vuotias. Saatuaan apurahan American Film Institutelta hän muuttaa Los Angelesiin työstämään vuosien ajaksi varhaista mestariteostaan Eraserhead.

Lapsena Lynch näki kauniin alastoman naisen harhailevan syvästi järkyttyneenä lähikadulla. Ihmeellinen ja selittämätön tapahtuma saattoi olla sysäys koko hänen luomistyölleen. Poikkeuksellista tässä dokumentissa on se, ettei se esittele Lynchia cinefiilinä eikä filmihulluna eikä edes henkilönä, joka on syvästi kiinnostunut taiteen historiasta. Yhtään muuta elokuvantekijää tai taiteilijaa ei mainita, ikään kuin Lynch olisi ollut viattoman alkukantaisuuden tilassa tietämättä mitään muista tai siitä, olisiko joku mahdollisesti tekemässä jotakin samaa. Pohdiskellessaan siirtymistä taiteesta elokuvaan Lynch sanoo: ”Liikkuva maalaus... jossa on ääni... ” aivan kuin hän ei tuntisi kokeellisen elokuvan historiaa. Elokuva alleviivaa hänen tavatonta ainutlaatuisuuttaan.

– Peter Bradshaw (Rakkautta & Anarkiaa, 2017) AA 9.8.2018