Seitsemän samuraita (1954)

Shichinin no samurai/7 samurajer
Ohjaaja: 
Akira Kurosawa
Henkilöt: 
Takashi Shimura, Toshiro Mifune, Kuninori Todo
Lisähenkilöt: 
musiikki Fumio Hayasaka
Maa: 
Japani
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
206 min
Teemat: 
ELOKUVA UUSIKS - REMAKES: KUROSAWA
Lisätieto: 
pitkä versio
Elokuvamahti Japani tuli maailman tietoisuuteen 1950-luvulla, ja Akira Kurosawa kohosi voimiensa huipulle elokuvassa Seitsemän samuraita (1954). Klassisessa tarinassa rosvojen uhkaamat maanviljelijät värväävät puolustajikseen ammattitaistelijoita nälkäpalkalla.

Sana “samurai” johtuu japanilaisesta sanasta “palvella”. Samurait olivat aikoinaan sotilaallis-feodaalisen luokan edustajia, jotka useimmiten palvelivat jotakin rikasta ruhtinasta, keräsivät veroja, suorittivat vartiopalveluja sekä kukistivat tarpeen vaatiessa talonpoikaiskapinoita. Usein samurait olivat köyhiä, mutta kuuluivat silti ylempään sotilasluokkaan ja lainsäädäntö jopa salli heidän tappaa rahvaan miehen, jos tämä käyttäytyi röyhkeästi samurai-luokan edustajaa kohtaan. Samuraitten luokka poistettiin Japanissa käytöstä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tämä kenties auttaa ymmärtämään talonpoikien ja samuraitten suhteita Kurosawan elokuvassa Seitsemän samuraita.

Joskus samurait olivat ilman isäntää ja työtä ja kärsivät toimettomuudesta ja köyhyydestä. Tällöin heidän oli pakko ottaa vastaan vähemmänkin arvokkaita tehtäviä. Näin tapahtuu Kurosawan elokuvassa, jossa erään kylän asukkaat, saatuaan sattumalta tietoonsa että rosvot aikovat ryöstää heidän kylänsä sadonkorjuun jälkeen, palkkaavat suojelijoikseen seitsemän samuraita. Nämä suhtautuvat talonpoikiin halveksivasti, mutta tehtävän otettuaan suorittavat sen tunnontarkasti ja taidolla. Jaksoissa, jotka kuvaavat kylässä vallitsevaa rosvojen odotuksen jännitystä, Kurosawa käyttää tilannetta hyväkseen ja esittää lukuisia inhimillisesti mielenkiintoisia ja ymmärrettäviä elämän ja ihmishahmojen piirteitä, tarjoaa lyyrisiä välähdyksiä luonnon kauneudesta ja kahden nuoren syttyvästä rakkaudesta. Detaljit ja atmosfääri näyttelevät yleensäkin Kurosawan elokuvissa hyvin tärkeätä osaa. Hän käyttää tätä taitoaan mestarillisesti hyväkseen niin humoristisissa ja arkisissa kohtauksissa kuin elokuvan repäisevän hurjassa loppujaksossakin, jossa myrsky, rosvojen yhä uudistuvat hyökkäykset kylään, eläimelliset huudot ja kamppailut yltyvät niin raivoisaan vauhtiin että katsojankin henkeä alkaa salvata, samalla kun katsoja ei hetkeksikään kadota näkyvistä tapahtumien kulkua eikä jää epäselvyyteen siitä, miten rosvojen hyökkäys “strategisesti” murskataan.

Kun helvetillinen taistelujen myrsky on ohi ja voittajat nuolevat haavojaan, palaa elokuva rauhalliseen tempoon ja tällöin astuu esiin ohjaaja Kurosawa ihmisenä ja humanistina: kolme eloonjäänyttä samuraita katselee kaukaa, kuinka talonpojat kylvävät riisiä. Samurait ovat tehneet tehtävänsä. He ovat jälleen työttömiä, saavat palkkansa riisissä ja voivat lähteä. Työteliäiden, elämää luovien ihmisten keskuudessa heillä ei ole paikkaa. Kuka sitten loppujen lopuksi voittaa taistelut rosvoja vastaan: uljaat ja sotaisat samuraitko? Voittajia ovat elämä ja taistelussa pelokkaat ja vapisevat, mutta ahkerat ja rauhaa rakastavat talonpojat.

Martti Savo (1959) ST