Villejä liljoja (1972)

Lalie polné/Field Lilies
Ohjaaja: 
Eliàš Havetta
Henkilöt: 
Lotar Radványi, Vladimír Kostovic, Zofia Martisová
Maa: 
Tšekkoslovakia
Tekstitykset: 
English subtitles
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
80 min
Teemat: 
SLOVAKIAN UUSI AALTO
Elias Havetta on Slovakian Nyrki Tapiovaara: ainutlaatuinen innovaattori, joka jätti meidät liian nuorena. Ja häneen Nova vlnan slovakialainen siipi päättyy. Villejä liljoja (1972) kertoo suuren tuhon jälkeisestä ajasta: ensimmäinen maailmansota on ohi, ja eloonjääneet harhailevat vitaalisuutensa kadottaneina. Kuitenkin tämä on hilpeä, maanläheinen ja värikäs elokuva.

Elo (tai oikeammin Eliáš) Havetta on slovakialaisen elokuvan Nyrki Tapiovaara: liian nuorena nukkunut omaperäinen innovaattori. Hänen kuolemansa myötä myös Slovakian Nová vlna tuli tiensä päätökseen. Villejäliljoja kertoo osuvasti ajasta suuren mullistuksen

jälkeen: toinen maailmansota on ohi, mutta kentällä taistelleet ja sieltä selvinneet miehet vaeltavat etsien – niin, mitä? Ei suoranaisesti mitään, vain jotain erilaista, jos sitäkään. Sota vei heistä kaikki mehut. Jäljellä olevat sielut haluavat nyt vain viettää päivänsä niin hilpeinä kuin mahdollista.

Sukset menevät tietenkin ristiin talonpoikien kanssa, kun he nukkuvat näiden pelloilla, viihdyttävät näiden tyttäriä ja ohittavat kaikki  lait. Viattoman anarkian ja vuodenaikojen vaihtelusta kumpuavan järjestyksen yhteentörmäys on väistämätön, ja on selvää, kenen puolelle happamat papit asettuvat.

Siitä huolimatta Villejä liljoja on hilpeä teos, rustiikkinen ja värikäs (kirjaimellisesti: elokuva on jopa korostetun mustavalkoinen) siinä missä Kuvia menneestä maailmasta on myrkyllinen pastoraali, missä The Return of Dragon on balladi – vaikkakin kaksimielinen – ja missä Organ tutkii ryhmädynamiikkaa paikoitellen riemukkaasti ja toisinaan ujosti ja herkästi. Havetta mitä ilmeisimmin alkoi aavistaa, että hänelle ei ollut maan päällä enää tarjolla muuta kuin loputonta, läpitunkematonta hämärää.

– Olaf Möller Sodankylän elokuvajuhlien katalogissa 2017