Kuvia menneestä maailmasta (1972)

Obrazy starého sveta/Pictures of the Old World
Ohjaaja: 
Dusan Hanák
Maa: 
Tšekkoslovakia
Tekstitykset: 
English subtitles
Ikäraja: 
S
Kesto: 
70 min
Teemat: 
SLOVAKIAN UUSI AALTO
Lisätieto: 
dokumenttielokuva vanhuksista yhteiskunnan marginaalissa
Dušan Hanákin Kuvia menneestä maailmasta (Obrazy starého sveta, 1972) lienee legendaarisin Nova vlnan loppuvaiheen hyllytetyistä elokuvista, helmi, jota on mahdotonta luokitella, sillä se ei ole fiktio eikä dokumentti vaan lumoava hybridi joka kertoo outoja elämäntarinoita ihmisistä, jotka eivät sovi normeihin. Innoittajana olivat kuuluisan taiteilijan Martin Martincekin valokuvat Slovakian peräkyliltä.

Dokumenttielokuvan ympärillä käydyn keskustelun tuskallisimpia piirteitä on ollut pohdiskelu fiktion ja faktan suhteesta. Vaikka kysymys on haluttu pyyhkäistä pois milloin epäoleellisena, milloin taas väärinkäsityksenä, tietty perusvire totuuden käsitteen ympärillä tulee pysymään oleellisena osana dokumenttielokuvan eetosta.

Dušan Hanákin eurooppalaisen dokumenttielokuvan mestariteoksiin yleisesti luettu Kuvia menneestä maailmasta (Obrazy starého sveta, 1972) hyllytettiin uuden aallon eli Nova vlnan loppuvaiheessa. Sen luokittelu – jos siis siihen tuntisi tarvetta – on työlästä, sillä se kertoo elämäntarinoita vähintäänkin normien rajoja rikkovista ihmisistä. Ohjaajan innoituksena toimivat slovakialaisen valon runoilijan Martin Martincekin valokuvat Slovakian syrjäisiltä kyliltä. Elokuvan mustavalkokuvaus on laadukasta.

Kuvatut ihmiset ovat eläneet pitkän elämän, mutta kysyttäessä elämän tarkoitusta, he eivät ole masentuneita, vaikka tiettyä surumielisyyttä ja jopa toivottomuutta on aika ajoin ilmassa. Työtä, harrastuksia ja alkoholia on kuitenkin aina tarjolla. Kuvattavana on ihmisen elämän syksy, vanhat kuvat kertovat ihmisen voimasta ja hänen halustaan elää. Moderni maailma ei ole heitä varten. Ohjaaja pyrki yhdessä esiintyjien kanssa myös astumaan unimaailmaan ja visualisoimaan sitä tavalla, joka laajenee perinteisen dokumenttielokuvan ulkopuolelle.

Niin sanotun normalisaation aikana Hanakin alun perin tv:hen tarkoitettu elokuva jäi 18 vuodeksi sensuurin holveihin, koska elokuva epäilytti sensoreita ideologisesti mutta myös esteettisesti. Elokuvalla oli parin ennakkonäytöksen lisäksi kuitenkin elämänsä ulkomailla, ja ohjaajan on laskettu saaneen yli 30 palkintoa kansainvälisillä ja tsekkoslovakialaisilla festivaaleilla. Ohjaaja tyylittelee, mutta ei niin paljon kuin Nanookin ohjaaja Robert Flaherty, johon Hanakia usein verrattiin.

- Jari Sedergren 2018