Lohikäärmeen paluu (1967)

Drak sa vracia/The Return of Dragon
Ohjaaja: 
Eduard Grecner
Henkilöt: 
Radovan Lukavský, Gustáv Valach, Emília Vásáryová
Maa: 
Tšekkoslovakia
Tekstitykset: 
English subtitles
Kesto: 
82 min
Teemat: 
SLOVAKIAN UUSI AALTO
Lohikäärmeen paluu (1967) on Eduard Grecnerin tunnetuin työ. Kauan sitten vuoristokylää kohtasi luonnononnettomuus. Syntipukki löytyi heti: savenvalaja, jonka lempinimi on Drak (= Lohikäärme). Kyläläiset tuhoavat hänen elämänsä, mutta kun aikaa kuluu, Drak palaa. Kun sankaritekokaan ei pehmennä kyläläisten sydämiä syntyy synkkä idylli, syvällä, sointuvalla äänellä laulettu balladi ihmiskunnan tilasta. Allegoria sivullisista ja ennakkoluuloista on masentavan ajankohtainen.

Eduard Grečnerillä on outo maine: häntä pidetään ohjaajana, joka on tehnyt vain yhden hyvän elokuvan, Lohikäärmeen paluu (hänen muita töitään verrataan tavallisesti Alain Resnaisin elokuviin ja niitä pidetään ”älykkäinä” – toisin sanoen puhtaan älyllisinä ja taiteellisina, täysin elämästä irrallaan…). On vähän omituista sanoa, että se ei pidä ollenkaan paikkaansa, ja näyttää sitten heti perään juuri tuo kyseinen elokuva. Siksi onkin sanottava, että kaikki Grečnerin elokuvat ovat loistavia ja erityislaatuisia – mutta vain Lohikäärmeen paluu tuntuu ajattomalta.

Tarina on tavallinen: vuoristokylä joutuu luonnonkatastrofin uhriksi, ja syntipukiksi valitaan savenvalaja, jonka lempinimi on Drak (=lohikäärme) ja jonka elämän kyläläiset tuhoavat. Kylästä paetessaan Drak on menettänyt kaiken hänelle tärkeän. Aika kuluu. Drak palaa. Kyläläiset eivät vieläkään luota häneen, eikä edes sankariteko saa heitä pehmenemään. Drak pysyy ulkopuolisena, syyllisenä miehenä – riippumatta siitä, mitä hän on tai ei ole tehnyt.

Siinä missä Grečnerin aiemmat työt olivat valtavan hidasta, eksistentiaalista pohdintaa, Lohikäärmeen paluu on tummasävyistä idylliä: balladi tavallisesta ihmisyydestä, jota lauletaan syvällä, melodisella äänellä, täynnä tukahdutettuja tunteita. Kaiken tämän keskeltä löytyy ulkopuolisuutta ja ennakkoluuloja käsittelevä allegoria, jonka ajankohtaisuus on suorastaan masentavaa.

– Olaf Möller Sodankylän elokuvajuhlien katalogissa 2017