Merrily We Go to Hell (1932)

Ohjaaja: 
Dorothy Arzner
Henkilöt: 
Sylvia Sidney, Fredric March, Cary Grant
Lisähenkilöt: 
kuvaus David Abel
Maa: 
USA
Ikäraja: 
7
Kesto: 
78 min
Teemat: 
DOROTHY ARZNER
Kopiotieto: 
35 mm (restauroitu, UCLA Film & Television Archive)
Elokuvassa Merrily We Go to Hell (1932) eläväinen perijätär Joan (Sylvia Sidney) ihastuu juhlissa tapaamaansa toimittajaan, kirjailijanurasta haaveilevaan Jerryyn (Frederic March), joka on mukavassa huppelissa. Isänsä vastuksesta huolimatta hän nai miehen, ja yrittää pitää miehen kaidalla tiellä kunnes sopeutuu tilanteeseen. Itsepetoksen monipolvisella tiellä testataan modernia avioliittoa puolin ja toisin.

Yhdysvaltalaisen elokuvan luonne muuttui suuresti vuonna 1933 kun Haysin koodina tunnettu sensuurisäännöstö otettiin aktiivikäyttöön Hollywoodissa. Dorthy Arznerin elokuva Merrily We Go To Hell ilmestyi edellisenä vuonna ja siksi sen sanotaankin usein olevan tehty ”ennen koodia” eli se on ns. ”pre-Code film”.

Aikakauden elokuvien tyypillinen tunnusmerkki oli sensationalismi, käsite, jonka piiriin epäilemättä voi laskea myös Arznerin elokuvan nimen, jota paljon toistetun tarinan mukaan monet sanomalehdet kieltäytyivät painamasta sivuilleen. Todellisuudessa vain yksi lehti, Los Angeles Times, toimi näin. Elokuvan nimi ”ilomielellä helvettiin” viittaa miespäähenkilön tapaan toistaa sanontaa ennen jälleen uutta drinkkiä. Sensationalismista puhumisella on toki perusteet 1920–1930-lukujen taitteesta lähtien: nimen lisäksi konservatiiviset sovinnaiskäytänteet heitettiin romukoppaan usein myös ihmissuhdesisällön näkökulmasta – niin tälläkin kertaa.

Arznerin luottonäyttelijä Freddie March näyttelee elokuvassa huonosti käyttäytyvää miestä, joka saa maksaa seurauksista, kun jatkuva alkoholismi, vaimon laiminlyönti ja rietas elämä suututtavat puolison. Sylvia Sidney näyttelemä vaimo kostaa ja aloittaa miehensä aviorikoksen havaittuaan hänkin suhteen toisen miehen kanssa: toisen miehen roolissa on uransa ensiaskelia ottava Cary Grant.

Aikalaisarvioissa elokuvaa pidettiin hyvin näyteltynä, ohjausta mukiinmenevänä vaikkakin mitä ilmeisimmin käsikirjoituksen kahlitsemana. Kaikki pitivät elokuvaa hauskana, nauraa sai monin paikoin. New York Timesin arvostelussa todettiin elokuvan esittämän modernin maailman sisällöstä hieman ympäripyöreästi: ”In the course of the hectic proceedings there is a fling at modern ideas, which are contrasted with those of years gone by.”

UCLA Film & Television Archive on restauroinut Dorothy Arznerin klassikkona pidettävän elokuvan Merrily We Go To Hell.

– Jari Sedergren 18.1.2018