Filmihullu (1932)

Movie Crazy/Filmgalen
Ohjaaja: 
Clyde Bruckman
Henkilöt: 
Harold Lloyd, Constance Cummings, Kenneth Thomson
Maa: 
USA
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
S
Kesto: 
88 min
Teemat: 
FILMIHULLU 50 VUOTTA
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Lisätieto: 
lyhyt versio
Clyde Bruckmanin ohjaama Harold Lloyd -klassikko Filmihullu (1932) on myös metaelokuva kulissien takaisesta maailmasta ja yleisestä anarkiasta, jota siivittää Lloydin koomikkohahmon energinen viattomuus.

Harold Lloyd (1893-1971) ryhtyi ammattinäyttelijäksi jo 13-vuotiaana ja näyteltyään vuonna 1908 eräässä Edisonin elokuvassa intiaania hän ryhtyi teatterityönsä ohessa esiintymään vakituisesti sivuosissa Edisonin ja Universalin elokuvissa. Vuonna 1914 hän ryhtyi yhdessö Hal Roachin kanssa tekemään elokuvasarjaa The Wizard of Oz , ja kun Roach samana vuonna alkoi tuottaa lyhyitä komedioita, hän otti Lloydin pääesiintyjäksi yhdessä Roy Stewartin ja Jane Novakin kanssa. Tällöin syntyi Lloydin ensimmäinen koominen hahmo nimeltä Willie Work. Välillä hän esiintyi Keystone-komedioissa yhdessä Ford Sterlingin ja Fatty Arbucklen kanssa ja tultuaan takaisin Roachin palvelukseen hän loi uuden hahmon, joka oli saanut vaikutteita Chaplinilta (Lonesome Luke). Tällöin hän saavutti ensimmäiset varsinaiset menestyksensä Snub Pollardin ja Bebe Danielsin kanssa. Kaikki nämä elokuvat olivat Hal Roachin ohjaamia.

Kun sarjan tekeminen vuonna 1917 lopetettiin, Lloyd alkoi kehittää tuttua omaperäistä roolihahmoaan: tyypillisesti amerikkalainen nuorukainen, joka pyöreine silmälaseineen sai kestää kohtuuttomasti vastoinkäymisiä huolimatta suunnattomasta energisyydestään. Tämä ikuisesti optimistinen, hieman ujo mutta toiveikas ja aina korkealle tähtäävä tyyppi saattoi esiintyä lääkärin, ylioppilaan, sotilaan jne. hahmossa. Aluksi Lloyd nähtiin lyhytelokuvissa, vuodesta 1919 lähtien myös pitemmissä ja vuodesta 1921 lähtien täyspitkissä elokuvissa, jotka loivat hänen maailmanmaineensa. Näistä ovat tunnetuimmat Grandma's Boy (1922) Why worry? (1923), The Milky Way (1936). Viimeisen elokuvansa Mad Wednesday (1947) hän teki Preston Sturgesin ohjauksessa.

Vuonna 1949 Lloyd laski kokeilumielessä levitykseen yhden vanhan elokuvansa – hän omistaa täydet oikeudet kaikkiin – nähdääkseen, kiinnostaisiko se uutta katsojapolvea. Movie crazyn menestys oli suunnaton. Tämän äänielokuvan komedian perusteoksiin kuuluvan humoreskin oli ohjannut Clyde Bruckman, jonka nimi esiintyi myös Buster Keatonin vastaavan comebackin, Kenraalin yhteydessä.

Clyde Bruckman oli Keatonin läheinen ystävä ja työtoveri. Käsikirjoittajana hän oli mukana kaikissa Keatonin suurissa komedioissa. Kenraalissa hän toimi toisena ohjaajana ja sen tositapahtumiin perustuva idea on häneltä lähtöisin. Samoihin aikoihin Bruckman ohjasi myös joitakin Laurelin & Hardyn kaksikelaisia.

Harold Lloydia Bruckman auttoi äänimuurin läpäisyssä (Welcome danger), minkä Lloyd suoritti ennen Keatonia ja Chaplinia. Bruckmanin viimeiseksi huomattavaksi aikaansaannokseksi jäi käsikirjoitus Lloydin riemukkaaseen elokuvaan Professor Deware (1939). 40-luvulla Bruckman teki joitakin lyhytfilmejä Keatonin kanssa, mutta ne eivät olleet mitenkään merkittäviä. Bruckman ampui itsensä Keatonilta lainaamallaan pistoolilla unohdettuna ja pennittömänä vuonna 1955 eräässä Hollywoodin ravintolassa. Läksiäissanoikseen hän oli kirjoittanut: ei ole varaa maksaa hautajaisia.

"Movie crazy on monestakin syystä poikkeuksellinen elokuva: se on Harold Lloydin ensimmäisiä ja parhaita äänielokuvia, se heijastelee hyvinkin paljastavasti ja karvaalla tavalla mielialoja Hollywoodissa äänielokuvan syntyaikoina ja sen tapa muunnella elokuvafarssin keinoja on usein raffinoitu, koomiset jaksot on täsmällisesti ja pitkäjännitteisesti rakennettu." (J.Stegelman).

- Kullervo Kukkasjärven ja muiden lähteiden mukaan