The Party (2017)

Ohjaaja: 
Sally Potter
Henkilöt: 
Kristin Scott Thomas, Patricia Clarkson,Timothy Spall, Bruno Ganz, Cherry Jones, Emily Mortimer, Cillian Murphy, Cherry Jones
Maa: 
GB
Tekstitykset: 
suom. e-tekstit
Ikäraja: 
16
Kesto: 
71 min
Teemat: 
KUUKAUDEN ELOKUVA
Brittimestari Sally Potterin älykkään, mustan satiirisen, politiikkaa ja sukupuolirooleja tuoreesti avaavan The Partyn (2017) dialogi on veitsenterävää ja näyttelijäkaarti ensiluokkainen (Patricia Clarkson, Bruno Ganz, Kristin Scott Thomas). Aleksei Rodionovin mustavalkoinen kuvaustyö on iskevää ja musiikin käyttö oivaltavaa. Kuten ennenkin, Potter osaa yllättää.

Britannian vaalit antoivat kipinän britti-elokuvan veteraanin uusimpaan elokuvaan. Sally Potterin The Party esitettiin Berliinin festivaalien kilpasarjassa keväällä 2017. Tuolloin Potter kertoi aloittaneensa elokuvan käsikirjoittamisen juuri ennen Britannian parlamenttivaaleja. Kun elokuvaa oli kuvattu kaksi viikkoa, britit äänestivät Brexitistä. Britannian poliittinen kuohunta luonnollisesti säväytti kuvauksia ja sillä oli merkittävä vaikutus myös elokuvaan. "Elokuvassa kaikessa oli kyse poliittisesta kannanotosta, mukaan lukien Jerusalem-yhtyeen musiikki sekä tunne siitä, että ihmiset olivat kadottamassa kosketuksen politiikkaan."

The Party -elokuvassa Potter suuntaa kamarielokuvan suuntaan. Elokuvan tapahtuvat sijoittuvat rajattuun tilaan ja dialogilla on keskeinen sija. Päähenkilöt ovat karrikoituja ylemmän sosiaaliluokan edustajia joilla on sekä rahaa että valtaa.

Joukko ystävyksiä kokoontuu Janetin (Kristin Scott Thomas) kotiin juhlimaan sivistyneesti hänen tuoretta nimitystään varjohallituksen terveysministeriksi. Puoluekantaa ei mainita suoraan, mutta kyseessä on työväenpuolue Labor. Paikalle on kerääntynyt tunnistettavia poliitikko-, pankkiiri- ja akateemikko -hahmoja. April (Patricia Clarkson) on viileä amerikkalainen kyynikko, joka viljelee piikikkäitä tölväisyjä. Hänen epätodennäköinen siippansa on poissaolevan oloinen Gottfried, saksalainen aromaterapeutti (Bruno Ganz). Lesbopari Martha ("ykkösluokan lesbo, toisen luokan ajattelija", Cherry Jones) ja Jinny (Emily Mortimer) säntäävät paikalle suoraan raskaustestistä. Hektinen pankkiiri Tom (Cillian Murphy) psyykkaa itseään kemikaaleilla. Koossa ovat brittikeskiluokan karikatyyrit. Jokainen vieras tuo illanviettoon oman dramaattisen lisänsä ja lopputuloksena on hersyvä poliittinen screwball-komedia joka alkaa samppanjalla ja päättyy vereen parketilla.

Potterin ihmissuhdekaruselli kumartaa syvään Harold Pinterin, Edward Albeen ja Iris Murdochin pistävien draamojen suuntaan. The Partyn kaltainen kepeä draama on poikkeus Potterin (s. 1949) pitkällä uralla. Hänen ensimmäiset elokuvansa olivat avantgardistisia lyhytelokuvia (Thriller, 1979). Esikoispitkä The Gold Diggers (1983) käsitteli Hollywood-elokuvan stereotyyppisiä naishahmoja. Virginia Woolfin teokseen pohjaavassa Orlandossa (1992) Tilda Swinton näyttelee 16-vuotiasta poikaa, joka muuttuu neljän vuosisadan aikana naiseksi. Tango Lessonissa (1997) Hollywood-elokuvan käsikirjoitusta työstävä elokuvantekijä (Sally Potter) hurahtaa argentiinalaiseen tangoon. The Man Who Cried (2000) on 1920-luvun lopulta alkunsa saava periodielokuva, jossa nuori venäjänjuutalainen tyttö erotetaan isästään ja päätyy aikuisena Pariisin oopperaan.

Elokuvassa Yes (2004) petetty nainen rakastuu libanonilaiseen lääkäriin. Potterin amerikkalainen, muotimaailmaan sijoittuva elokuva Rage (2009) on ohjaajan paluu kokeilevampaan elokuvaan. Siinä catwalk muuttuu murhanäyttämöksi. Ginger and Rosa (2012) on puolestaan Lontooseen vuonna 1962 sijoittuva kahden teinitytön tarina, jossa venäläisestä isästään erotettu juutalaistyttö kasvaa Englannissa. The Party on Potterin paluu peribrittiläisiin aiheisiin ja Britannian nykyhetken ilmapiiriin.

– Pasi Nyyssönen 7.10.2017