Alvar Aalto ja Filmistudio Projektio

Kesto: 
81 min
Teemat: 
ALVAR AALTO JA FILMISTUDIO PROJEKTIO
DOKUMENTTIELOKUVAN HUIPUT
Kopiotieto: 
35 mm
Lisätieto: 
René Clair: Entr'acte (Ranska 1924), 15 min • Fernand Léger: Ballet mécanique (Ranska 1924), 15 min • László Moholy-Nagy: ein lichtspiel schwarz-weiss-grau (Saksa 1930), 6 min • Aho & Soldan: Vauhtia – Tempo 1–2 (Suomi 1934), 23 min • Luis Buñuel & Salvador Dalí: Andalusialainen koira (Un chien andalou, Ranska 1928), 22 min • piano • alustus Antti Alanen, Ville Suhonen
Arkkitehti Alvar Aalto oli vuosina 1934–1936 toimineen Filmistudio Projektion, Suomen ensimmäisen elokuvakerhon, puheenjohtaja ja tulisielu. Tässä juhlaohjelmassa esitellään dadaismia, Aallon taiteilijaystäviä ja montaasielokuvaa. Projektio toi myös elokuvasurrealismin Suomeen. Huom! Päivitys: 18.5. näytös alkaa 20 min ilmoitettua myöhemmin, eli klo 19.30.

Entr'acte

Ranska 1924. Tuotantoyhtiö: Ballet Suédois. Tuottaja: Rolf de Maré. Ohjaus: René Clair. Käsikirjoitus: Francis Picabia. Kuvaus: Jimmy Berliet. Musiikki kino-orkesterille: Erik Satie. Pääosissa: Jean Borlin, Igne Friess, Francis Picabia (munalla operoijat), Man Ray, Marcel Duchamp (shakinpelaajat), Marcel Achard, Touchagues, Rold de Maré, Roger Lebon, Jean Mamy, Georges Charensol, Erik Satie, Georges Auric. VET 44518 – K16 – 325 m / 22 min

"Hänen taiteensa ihmeellinen barbaarisuus hurmaa minut. Täällä viimeinkin on neitseellinen maaperä. En välitä siitä, että olen tietämätön maailman laeista… Nautinto jonka saan elokuvien katsomisesta ei useinkaan ole sellaista miksi olen sitä ajatellut tuntea; se on musiikillisen vapauden tunnetta." (René Clair artikkelissaan rytmistä, Les Cahiers du Mois, 1925)

Elokuva oli tarkoitettu alun perin esitettäväksi Jean Borlinin baletin väliajalla Pariisin Ruotsalaisessa baletissa. Picabia kirjoitti käsikirjoituksen balettiin, ja sisällytti siihen koko joukon dadaistisia termejä, johon jatkuvuutta välttäen sijoitettiin assosiatiivisia sarjoja muodoista, valoista, rytmeistä ja ideoista. Tyylillisesti elokuva on kuitenkin selkeästi Clairin.

"Annoin hänelle käsikirjoituksen, joka ei riittänyt mihinkään", Picabia kirjoitti myöhemmin. "Ja hän teki siitä, mestariteoksen: Entr'acten." Monet elokuvan aiheista tulivat tyypillisiksi osiksi Clairin myöhempiä elokuvia: magiikan komedia, makaaberit esittelyt, joiden rujous karsitaan pois ja hulluttelut jahtaamisella.

– Eri lähteiden mukaan Jari Sedergren 15.4.2005

Ballet mécanique

Ranska 1924. Ohjaus: Fernand Léger. Kuvaus: Dudley Murphy. Musiikki kino-orkesterille: George Antheil. Mv, mykkä, nopeudella 18 fps 15 min

Ballet mécanique on elokuvan historian eniten vaikuttaneita kokeellisia teoksia. Ainoa Fernand Légerin itse tekemä elokuva ilmentää hänen – ja monien muiden 1920-luvun taiteilijoiden – kiinnostusta mekaaniseen maailmaan. Légerin näkemämä konemaailmalla on ihmiskasvot. Dudley Murphyn, amerikkalaisen valokuvaajan ja elokuvantekijän, kuvaamat esineet kokevat muodonmuutoksia kamerassa ja leikkausrytmien ja -rinnastusten kautta. Ballet mécaniquessa toisto, liike ja kuvien moninkertaistus elävöittävät arkielämän kellokoneiston ja tuovat sille esteettisen raison d'etren. Keittiökaluston – vispilöiden, suppiloiden, pannujen ja kattiloiden – kuvallinen viehätys yhdistyy kuviin raskasta säkkiä kantavasta naisesta, joka on Sisyfoksen tavoin tuomittu kiipeämään aina vain uudelleen pariisilaisen kadun jyrkkiä portaita. Elokuvan dynaamiset mahdollisuudet ja sen kyky ilmaista kineettisen 20. vuosisadan teemoja toteutuvat tässä modernin taiteen varhaisessa mestariteoksessa.

– Lähteinä The Museum Of Modern Art Circulating Film Library Catalog I–II (1984, 1990)  AA 1993

lichtspiel, schwarz-weiss-grau

Saksa 1930. Ohjaus: László Moholy-Nagy. Alkuperäisformaatti 16 mm, mustavalkoinen, mykkä, 6 min

László Moholy-Nagy (1895–1946) kuuluu kineettisen taiteen perustajiin. lichtspiel, schwarz-weiss-grau oli alun perin osa kuusiosaista projektia, mutta siitä valmistui vain tämä viimeinen osa. Muiden osien oli määrä esittää valon erilaisia muotoja: tulitikun, auton ajovalojen, heijastusten, kuutamon, prismojen ja peilien väriheijastusten ja lopulta valomainonnan ilmestyksiä. lichtspiel, schwarz-weiss-grau, on alustavaa pohjatyötä. Siinä nähdään dokumenttikuvaa valorekvisiitasta, lähikuvia kiekoista, ristikoista, peileistä ja kuulista. Näiden ristikuvista syntyy valon ja varjon abstraktia leikkiä. Elokuva ei ole puhdasta dokumentaaria eikä puhdasta abstraktiota. Moholy-Nagyn elokuvat eivät ole hänen visionäärisen uransa huippusaavutuksia, mutta ne ovat antaneet haasteen kineettisen elokuvan perinteelle.

– Hans Scheuglin ja Ernst Schmidt, Jr.:n mukaan (Eine Subgeschichte des Films. Lexikon des Avantgarde-, Experimental- und Undergroundfilms, 1. Band. Frankfurt am Main: Suhrkamp Verlag, 1974) AA 18.5.2017

Vauhtia – Tempo 1–2

A Film Rhapsody of Manufacture

Suomi 1934. Tuotanto: Aho & Soldan. Ohjaus ja kuvaus: Heikki Aho, Björn Soldan. VET A-264 – mykkä – 23 min

Vauhtia – Tempo hyödynsi Heikki Ahon ja Björn Soldanin Suomen puu- ja paperiteollisuus -elokuvan (1930) aineistoa. Elokuva on tiivistetty vesireittejä pitkin etenevän tukkipuun matkakuvaukseksi, mihin niveltyi teollisuuden edellyttämä episodi puun työstämisestä sahatavaraksi sekä lopuksi paperikoneiden jalostamaksi tuotteeksi maailmanmarkkinoille. Tempo ampaisee liikkeelle luonnontilasta; puita vievän veden vauhti kiihtyy matkalla jokisuuhun ja vaihtuu rouhivien terien, sorvien ja paperimassoja vatkaavien mammuttikoneiden sinfoniaksi.

Aho & Soldanin palveluksessa harjoitellut Erik Blomberg koki Tempoa katsoessaan lähtemättömän elämyksen. Elokuvasta huokui avantgardea, joka puhaltaa vastaan formalismia ja teollisen aikakauden uusasiallisuutta (die Neue Sachlichkeit) toisiinsa sovitelleen Walther Ruttmannin myöhäistuotannosta. Bauhausin teknologinen mieltymys valon ja tilan kokeiluihin oli Aholle ja Soldanille tuttua. Välähdys saksalaisen modernismin tyylioppia, jota Ruttmann oli luomassa, välittyy meille veljesten dokumenttielokuvista. Veljeksiin oli tehnyt vaikutuksen myös Viktor Turinin Turksib (1929), joka sai Suomen ensiesityksensä valmistumisvuonnaan.

– Jari Sedergrenin ja Ilkka Kippolan mukaan (Dokumentin ytimessä. Suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan historia 1904–1944. Helsinki: SKS, 2009)

Un chien andalou

Andalusialainen koira / Den andalusiska hunden

Ranska 1928. Tuottajat: Luis Buñuel, Salvador Dali. Ohjaus ja leikkaus: Luis Buñuel. Käsikirjoitus: Luis Buñuel, Salvador Dali. Kuvaus: Albert Duverger. Lavastus: Pierre Schilznech. Sonorisoidun laitoksen musiikki: Richard Wagner: otteita Tristanista ja Isoldesta, es. Frankfurtin oopperan orkesteri Karl Bambergerin johdolla; Ludwig van Beethoven; "Tango Argentinien" (ranskalainen pastissi argentiinalaisesta tangosta). Pääosissa: Pierre Batcheff (mies), Simone Mareuil (nainen), Luis Buñuel (mies parvekkeella), Jaime Mirevilles, Salvador Dali. Helsingin ensiesitys: 5.10.1962 Orion, maahantuoja: Aito Mäkinen – VET 62490 – 1956: KK, 1962: K16

Restauroitu laitos 2003: Filmoteca Española / Ferran Alberich, musiikki CD:llä (1) Classica: tämä on ensisijainen ja vastaa Buñuelin vuoden 1960 näkemystä, (2) Tango, (3) Isolde – kopio on restauroitu negatiiveista tai muista lähinnä originaalia olevista materiaaleista, jolloin visuaalinen laatu on mahdollisimman korkealuokkainen – kuva on täyskuva – elokuvan voi esittää luonnollisella nopeudella – /18 fps/ 22 min

Koonnut eri lähteistä AA 18.5.2017