Kääntöpiste (2018)

East of Sweden
Ohjaaja: 
Simo Halinen
Henkilöt: 
Samuli Vauramo, David Nzinga, Laura Birn
Maa: 
Suomi/Ruotsi
Tekstitykset: 
English subtitles
Ikäraja: 
K12
Kesto: 
104 min
Teemat: 
OHJAAJAKLUBI
Kopiotieto: 
DCP
Lisätieto: 
vieraina elokuvan ohjaaja Simo Halinen ja leikkaaja Kimmo Taanila * yhteistyössä SELO ry
Harvakseen ohjaava Simo Halinen laati itse vankan käsikirjoituksen elokuvaansa Kääntöpiste. Ihmiskohtalot nivoutuvat toisiinsa pohjoisessa Ruotsissa ja Suomessa: paperiton pakolainen (David Nzinga), maailman kovettama Jere (Samuli Vauramo), ja nainen (Laura Birn), joka katkaisee välinsä lapsensa isään.

Näytöksen vieraina elokuvan ohjaaja Simo Halinen ja leikkaaja Kimmo Taanila, jotka keskustelevat aiheenaan "Näkökulman käyttö elokuvakerronnassa". Tilaisuuden moderoi elokuvaohjaaja, elokuvaohjauksen professori Saara Saarela..

***

Simo Halista voidaan sanoa pitkän linjan elokuvantekijäksi, jolla on tuotantoa 1980-luvun lopusta lähtien. Taideteollisen korkeakoulun lopputyö Laihan miehen balladi (1993), käsikirjoitustaidot lopullisesti osoittanut Minerva (1997), kaikin puolin mainio, mutta vähälle huomiolle jäänyt Cyclomania (2003) sekä tv-sarja Kultainen noutaja (2007), pohjustivat tietä 2013 menestykseen elokuvassa Kerron sinulle kaiken, joka toi Haliselle parhaan käsikirjoituksen Jussi-palkinnon. Ohjaaja-käsikirjoittajan repertuaariin kuuluu myös kaksi romaania.

Simo Halisen ohjaama ja käsikirjoittama Kääntöpiste (2018) on rakennettu oikeastaan trilleriksi, jossa kolmen päähenkilön elämät kohtaavat dramaattisten sattumien kautta. Francis (David Nzinga) on paperiton pakolainen, joka matkustaa junalla etelästä pohjoiseen päämääränään Ruotsi. Samaan junahyttiin osuu Jere (Samuli Vauramo) ja outo salamatkustaja (Andreas af Enehielm). Yllättävä tapahtuma sitoo Francisin ja Jeren toisiinsa. Oulussa molemmat tutustuvat tahoillaan Veraan (Laura Birn), jonka elämäntilanne on yhtä huojuva kuin miestenkin. Vaikka he kaikki tahtovat hyvää, ei sitä heidän valinnoistaan välttämättä kuitenkaan seuraa.

Halinen kulkee elokuvaansa kirjoitus edellä: tällä kertaa kyse on alun perin lyhyistä tarinoista, jotka muokkautuivat useamman vuoden käsittelyprosessissa elokuvan oloiseksi kokonaisuudeksi, josta löytyy moraaliteettitarinoiden jo antiikista lähtien tutuksi käynyt aiheisto sattumasta ja onnesta onnettomuuteen ja elämän paradokseihin, mutta joissa ihmisten välisellä lojaliteeteilla sekä ihmissuhteilla on tärkeä roolinsa.

Halisen Kääntöpisteeseen voidaan ehkä sovittaa myös Karl Marxin monitulkintaista sanontaa ihmisestä ylihistoriallisten voimien puristuksessa: ”Ihminen tekee oman historiansa, mutta ei kuitenkaan sitä tee”.

– Jari Sedergren 2018