Verta hiekassa (1965)

Il momento della verità/Blod i sand
Ohjaaja: 
Francesco Rosi
Henkilöt: 
Miguel Mateo Miguelin, Linda Christian, José Gómez Sevillano
Maa: 
Italia/Espanja
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
K16
Kesto: 
108 min
Teemat: 
50 VUOTTA SITTEN - SUKUPOLVENVAIHDOS
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Italialainen Francesco Rosi, äitinsä puolelta espanjalaista sukujuurta, matkusti Espanjaan tekemään aikaisempaa realistisemman härkätaistelutarinan Verta hiekassa (1964). Rosi tunsi auringon hehkun, flamencon sykkeen, katsomon pauhun ja verestä syttyvän kaunottaren sylin kiihkon, mutta myös yhteiskunnallisen todellisuuden kaiken takana.

Verta hiekassa lukeutuu Francesco Rosin, italialaisen neorealismin ehkä puhdaspiirteisimmän perillisen, 60-luvun huippukauden yhteiskuntakriittisiin ja puolidokumentaarisiin teoksiin. Sitä edelsivät mafiaa kriittisesti käsittelevä Salvatore Giuliano (1962) ja Napolin asuntokeinottelun kuvaus Kaupungin valtias (1963). Verta hiekassa jatkaa samaa vallankäytön mekanismien ja alistettujen aseman tematiikkaa. Elokuvan päähenkilö Miguel, jota esittää oikea härkätaistelija Miguel Mateo Miguelin - edustaa espanjalaista maalaisköyhälistöä ja ura härkätaistelijana on hänelle ainoa sosiaalisen nousun väylä Francon aikaisessa Espanjassa. Tämän matadorin tarinan Rosi yhdistää koko ajan laajempaan yhteiskunnalliseen todellisuuteen: Miguel pysyy aina muiden hyväksikäytettävänä, välittäjät saavat suurimmat voitot hänen menestyksestään. Eikä yläluokka hyväksy köyhälistön keskuudesta noussutta matadoria vertaisekseen - voitokasta taistelua seuraavissa ylellisissä juhlissa rikas nymfi (Linda Christian) viettelee Miguelin välinpitämättömästi, kuin leikkikalun

Verta hiekassa on paitsi vertauskuvallinen analyysi 60-luvun francolaisesta Espanjasta, myös ja ennen kaikkea tutkielma härkätaistelusta, maan kansallisurheilusta. Verta hiekassa on ehkä paras koskaan tehty härkätaisteluelokuva, ja Rosin valitsema suoruus tekee siitä paikoin hyvinkin raa´an elokuvan, syvälle julman ja epäinhimillisen lajin olemukseen porautuvan. Kamera ei armahda katsojaa missään, piinatut härät kuolevat verta oksentaen, kerran toisensa jälkeen riitti vaatii omansa. Tässä ei tietenkään ole kysymys mistään herkuttelusta, tiukka eettinen linja saumautuu kurinalaisessa muodossa ja sisällössä vaikuttavaksi näkemykseksi.

Elokuvan alkuperäinen nimi "Totuuden hetki" on kotoisin härkätaistelijoiden ammattikielestä, mutta käsitteellä on Rosin elokuvassa myös laajempi vertauskuvallinen sisältönsä. Totuuden hetki koittaa härkätaistelussa silloin, kun härkä saa kuolettavan piston matadorin miekasta. Matadorille totuuden hetki on edessä silloin, kun hän tajuaa että myös hänen on annettava henkensä areenalla yleisön vaatimusten edessä. Tällöin hän antaa härälle tasavertaiset mahdollisuudet taisteluun ja tavallaan luopuu voimakkaamman roolistaan.

Rosin elokuvassa totuuden hetket koittavat kadunlakaisijasta juhlituksi matadoriksi nousevalle Miguelille sekä härkätaisteluareenalla että sen ulkopuolella. Tarinan rungosta nousee hienosti esiin Miguelin uran rinnakkaisuus taiteilijakohtalon kanssa: kieltäymyksessä ja ainoastaan päämäärälle omistautumisessa on elämänsisältö, Miguelin valtaa voimakas eksistentiaalinen ahdistus, elämän ja kuoleman jakava totuuden hetki syö elinvoimaa ja tuo pelon, Taistelijalle kirkastuu ennen loppua hänen elämänsä ja tulevaisuutensa toivottomuus. Elokuva alkaa ja päättyy katolisen kirkon upeilla seremonioilla. Miguelin tarina on vain yksi monista samanlaisista kulissien takana, yhteiskunnallinen tilanne jatkuu muuttumattomana.

Timo Malmin (1979), Markku Luodon (1979) ja muiden lähteiden mukaan