Autovaras (1948)

Molti sogni per le strade/Biltjuven
Ohjaaja: 
Mario Camerini
Henkilöt: 
Anna Magnani, Massimo Girotti, Dante Maggio
Maa: 
Italia
Tekstitykset: 
suom. tekstit/svenska texter
Ikäraja: 
S
Kesto: 
84 min
Teemat: 
ANNA MAGNANI
Kopiotieto: 
KAVI 35 mm
Mario Camerini oli Italian 1930-luvun paras komediaohjaaja. KAVIn kokoelmista löytynyt neorealistinen Autovaras (1948) on harvoin nähty Magnani-elokuva. Totinen Massimo Girotti työttömänä aviomiehenä ja hersyvä Magnani vaimona vievät tarinan neuvokkaasti loppuun.

Työtön ja nöyryytetty mies (Massimo Girotti) päättää ratkaista taloudelliset ongelmansa varastamalla auton ja myymällä sen. Epäileväinen vaimo (Anna Magnani) seuraa miestänsä ja tämän rikoskumppania. Saatuaan selville totuuden vaimo antaa miehensä ilmi poliisille koettaen estää tätä näin tekemästä enempää typeryyksiä.

Neorealismin aikana valkokankaalle heijastettiin uusia todellisuuksia. Tilaa saivat etenkin yhteiskunnallisia ongelmia kuten työttömyyttä esiin nostavat aiheet, joita ei aiemmin oltu kuvattu samanlaisella otteella. Kamera käännettiin nyt kohti sisilialaisia kalastajia, lakkoilevia maatyöläisiä, kansannaisia, pappeja sekä taloudellisista vaikeuksista kärsiviä eläkeläisiä. Heistä tuli historian päähenkilöitä. Myös ideologinen, uskonnollinen sekä kulttuurinen pluralismi sai tilaa jälleenrakentamisen vuosina italialaisessa elokuvassa.

Sodanjälkeiseen elokuvaan liittyy vahva murros: Jos vielä 30-luvulla italialaisissa elokuvissa kuvattiin yksittäisen ihmisen kärsimystä ja eksistentiaalista ahdistusta, hahmolla ei ikään kuin ollut samanlaista oikeutusta toimia luokan tai ihmisryhmän yhteisenä nimittäjänä kuin neorealismin aikana. Neorealismissa kyse ei ollut luokkataistelusta, vaan uudenlaisen sosiaalisen liikkuvuuden mahdollisuuksista.   

Mario Camerinille, sotienvälisen ajan suositulle komedioiden ohjaajalle, neorealismin aika edusti haasteellista muutosta. Ohjaajan oli mukautettava elokuviensa teemoja sekä tyyliä uuteen aikakauteen sopiviksi. Siirtymä hienostuneesta ja nerokkaasta komediasta ideologialtaan täysin toisenlaisen draamaan pariin tapahtuukin vain pinnallisesti. Jälleenrakentamisen vuosina hänen pikkuporvarien ja proletariaatin maailmansa, jossa haaveiltiin lähinnä sosiaalisesta noususta, ei vaikuttanut enää tunnistettavissa olevalta ja ohjaajalla oli vaikeuksia löytää oma tiensä. Camerini oli ”hetkellisesti neorealisti”, kuten kaikki, joko ajan henkeä kunnioittaakseen tai pakon sanelemana.

Autovaras edustaa Camerinin tuotannossa vaihetta, jossa jonkinasteinen tasapaino löytyy. Tämän elokuvan pohjalla oleva tarina vaikuttaa mahdollistaneen Camerinille hänen oman maailmansa integroimisen neorealismin ajan kulttuurilliseen tilaan. Elokuva käsittelee sodan jälkeistä aikaa katsomalla sitä kuitenkin vielä kolmekymmentäluvun silmin.

Jos yhdessä neorealismin avainteoksessa, Vittorio De Sican elokuvassa Polkupyörävaras (1948) tarinan keskiössä oleva tapaus laajenee heijastamaan koko yhteiskunnan tilaa, Camerinin elokuvassa epätoivoisen työttömän tekemä autovarkaus jää sen sijaan yhden miehen tarinaksi. Työttömyys ei yhteiskunnallisena ongelmana pääse elokuvan keskiöön, vaikka toimiikin alussa tapahtumat liikkeelle panevana voimana.

Autovarkaan pääosissa nähdään loistavat Anna Magnani sekä Massimo Girotti. Magnanin kotirouva on räiskyväistä laatua mutta lämminsydäminen. Tässäkin elokuvassa näyttelijätär osoittaa olevansa kansanomaisen yksinkertaisuuden, elämän kovuudessa muovautuneen runouden ruumiillistuma.

– Gian Piero Brunettan ”Storia del cinema italiano, Dal neorealismo al miracolo economico 1945-1959 (volume terzo)" mukaan HO 14.1.2014